Since Lieska is so small, I can take her with me to my favorite places~ I'm thinking about posting occasionally pics of her in the places I like most. Here Lieska is relaxing on her pillow at the Library of Rikhardinkatu in Helsinki while I'm searching for something nice to read.
---
Koska Lieska on niin pikkuinen, voin ottaa sen mukaani lempipaikkoihini~ Pohdin että voisin toisinaan postailla kuvia siitä paikoissa, joista pidän eniten. Tässä Lieska rentoutuu tyynyllään Rikhardinkadun kirjastossa samalla kun etsin itselleni kivaa luettavaa.
I love libraries and the library on Rikhardinkatu is one of my absolute favorites. It's an old building which has lots of nice and cozy spots where you can hide away and read in private. Libraries should be a little labyrinthine, I don't like the way modern libraries tend to be too open, wide spaces. Libraries should have a bit of a mysterious feeling, otherworldly even. They don't build libraries like this anymore which is sad.
When I'm writing this, I'm constantly drawn into thinking about the new University Library in Helsinki. Behind the shiny shell lies nothing of the spirit every library should possess. The library on Rikhardinkatu has a soul, it's a place to go when you want to take a bit of a respite and enjoy studying even.
Compared to that the new University Library is like a factory with its sleek, much too polished hallways and bright, blinding lights. It's too sterile, it doesn't urge you to discover new things because it's exciting, or because learning things is like an interesting cryptic riddle waiting for you to solve it. No, the University Library produces studying and reading, automatically and dully like a factory machine does.
----
Rakastan kirjastoja ja Rikhardinkadun kirjasto on yksi ehdottomista suosikeistani. Se on vanhassa rakennuksessa, jossa on paljon mukavia ja kodikkaita nurkkauksia, joihin voi piiloutua ja lukea rauhassa. Kirjastojen pitäisi olla hieman labyrinttimäisiä, en pidä siitä että uudet kirjastot ovat usein liian avoimia, suuria tiloja.
Kirjastolla pitäisi olla hieman mystinen tunnelma, ehkä jopa omata "toisen maailman tuntua". Tällaisia kirjastoja ei enää rakenneta mikä on surullista.
Nyt kun kirjoitan tätä, olen koko ajan pakotettu ajattelemaan uutta Helsingin yliopiston opiskelijakirjastoa. Sen kiiltävän pinnan alla ei ole hitustakaan siitä hengestä, mikä jokaisella kirjastolla pitäisi olla. Rikhardinkadun kirjastolla on sielu, se on paikka, jonne voi mennä jos haluaa hengähtää hieman ja jopa nauttia opiskelusta.
Verrattuna Rikhardinkadun kirjastoon, uusi opiskelijakirjasto on kuin tehdas sileine, liian hyvin kiillotettuine käytävineen ja kirkkaine häikäsevine valoineen. Se on liian steriili, se ei kannusta löytämään uusia asioita koska niiden löytäminen olisi kiinnostavaa tai koska uusien asioiden oppiminen on kuin mielenkiintoinen arvoitus joka vain odottaa että löytäisit ratkaisun sille. Ei, uusi opiskelijakirjasto tuottaa opiskelua ja lukemista, automaattisesti ja pitkästyttävästi, aivan kuten tehtaan kone.
---
Lieska ja minä suosittelemme että käytte vanhoissa kirjastoissa vielä niin kauan kuin se on mahdollista. Myöskin; lainatkaa ja lukekaa myös vanhempia julkaisuja, antakaa rakkautta vanhoillekin kirjoille. <3
Lieska has a good nose for good books. Isaac Asimov is one of my favorite authors; you should read his books. I was shocked to notice how very little of his books have been translated into Finnish. The only edition of Robot Dreams I could find was in Swedish.
I love that cover, though. I love the idea that when an artificial being begins to see dreams, it has taken one step closer to having a soul.
Do you think your dolls are able to see dreams? ;-)
---
Lieskalla on hyvä vainu hyville kirjoille. Isaac Asimov on yksi lempparikirjailijoistani; sinunkin tulisi lukea hänen kirjojaan. :-D
Olin negatiivisesti yllättynyt kun havaitsin miten vähän hänen teoksiaan on loppujen lopuksi käännetty suomeksi. Robot Dreamskin on ainoastaan saatavilla ruotsiksi... :-I
Pidän kyllä kovasti tuosta kansikuvasta. Pidän siitä ajatuksesta, että kun keinotekoinen olento alkaa nähdä unia, se on askeleen lähempänä sitä että sillä on sielu.
Mitäs luulet, mahtavatko sinun nukkesi kyetä näkemään unia? ;-)
This one came home with us. <3 It's the Finnish edition of Jeff VanderMeer's City of Saints and Madmen . I've heard many good things of Jeff VanderMeer, but ironically the thing that made me take this book home was that giant squid pictured on the cover... ^^;;;
Well, it was not a bad oracle since I've rarely read as inspiring collection of mini-novellas as this. VanderMeer really manages to build and interesting and fresh world eventhough it has slightly something Lovecraftian in it too... Just the right amount of something new and something that is familiar to me.
Later I learned that the Finnish edition doesn't cover the longer versions of VanderMeer's novellas, so, I'll have to read this again in English. That's not a bad thing though, I enjoyed the colorful language of Finnish translation of this one, which is extremely rare!
I especially enjoyed The Transformation of Martin Lake with great pleasure. It tells a twisted story of an aspiring artist, who blooms in his career only after an unfortunate and nightmarish event. (trying not to spoil too much of the plot, it is truly enjoyable, especially if you like a study of how a human mind acts at the edge of total despair and madness. How Lovecraftian. How delicious~)
Only after personal turmoil can true art and true creativity be unleashed.
----
Ja tämä tuli kotiin meidän kanssa. <3 Suomenkielinen versio Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupungista. Olen kuullut paljon hyvää VanderMeeristä, mutta ironisesti se asia, joka sai minut tarttumaan tähän kirjaan oli tuo jättimäinen kalmari kannessa... ^^;;;
Noh, se ei oraakkeloinut pieleen, koska harvemmin olen lukenut kokoelmaa pienoisromaaneja, joka olisi ollut yhtä inspiroiva kuin tämä. VanderMeer todellakin osaa luoda mielenkiintoisia ja tuoreita maailmoja, vaikka siellä joukossa on mukana jotain Lovecraftilaistakin... Juuri sopiva määrä jotakin uutta ja jotakin tuttua minulle.
Myöhemmin sain selville että suomenkielisessä versiossa ei ole niitä täysmittaisia, pidempiä osia näistä miniromaaneista. Joten, minun täytynee lukea tämä uudelleen myös englanniksi. Se ei kyllä haitainne, koska pidin myös suomennoksen värikkäästä ja onnistuneesta kielestä tässä kirjassa, mikä on harvinaista.
Erityisesti nautin Martin Laken muodonmuutos -pienoisromaanista. Se kertoo hieman kieroutuneen tarinan aloittelevasta taiteilijasta, jonka ura saa kipinää vasta onnettomasta ja painajaismaisesta tapahtumasta. (yritän olla spoilaamatta liikaa juonesta, se on todella hyvä, varsinkin jos pidät tutkielmasta siitä miten ihmismieli toimii täydellisen epätoivon ja hulluuden rajoilla. Miten Lovecraftilaista. Miten maukasta~ )
Ainoastaan henkilökohtaisen ahdistuksen keskeltä todellinen taide ja luovuus voivat päästä valloilleen.
Wanna know a little secret? Well; just before I came across The City of Saints and Madmen I had seen this doodle on the door of the university library toilets... X''D It must have been foreordained that I should read the book, that squid was my white rabbit that I had to follow.
(It says; "A new door! How Cool is that!" )
I'm the kind of person who follows this kind of little notes and messages made for me by the Universe. If I see something that catches my eye, it usually points to something else that I'll find inspiring or otherwise good stuff~ It's fun!
----
Haluatko tietää pienen salaisuuden? Noh; hieman ennen kuin löysin Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin, olin nähnyt tämän raapustuksen yliopiston kirjaston vessan ovessa... X'''D Se oli varmaankin ennusmerkki sille, että minun pitäisi lukea tuo kirja ja kalmari oli minun valkea kaniinini jota seurata.
(Kalmari sanoo... no jaa, osaatte toki. ;-)
Olen sellainen ihminen, joka seurailee tällaisia pieniä muistilappoja ja viestejä joita Universumi jättää minulle. Jos näen jotakin, joka osuu silmään (ei kirjaimellisesti, hoho) niin se yleensä osoittaa johonkin muuhun, jota pidän inspiroivana tai muuten hauskana asiana. On hauskaa se!
Ottakaas vielä Lieskaa karvamatolla:
