Teatime with toys~

Who wants some tea?
Take a cupper and let's talk about 'em toys!

I've always loved toys. Well, I have to admit that when I was a teenager, there was a period of time when my toy-enthusiasm was on hold. That's when I packed away my My Little Ponies to be stored in the attic of our summer house. But that phase passed quickly (as it had more to do about "fitting in" with other junior highschoolers and less about what I really wanted to do and think) and I've let myself enjoy toys to my heart's content. The Ponies are allowed back in my life, not hidden away.

If it wasn't for my love for toys, I think I never would have gotten into the ball jointed doll hobby either. I know many BJD owners shun the word "toy" or "playing" when it comes resin dolls. But I think those words are not to be thought of as "down-grading".

I might add that BJDs aren't necessarily toys for children. They are works of art, but who says toys can't also be art? And I don't know about other people, but I get the same sense of excitement when photographing my dolls or coming up with their stories and characters as I did taking my Playmobils and My Little Ponies on adventures when I was little.

I've been meaning to blog more actively about toys and my... rather random ways of toy-collecting. I'm starting like right now. :)

---

Tekeekö mieli teetä?
Otapa kupillinen ja jutustellaan vähän leluista!

Olen aina rakastanut leluja. Vaikkakin, täytyy kyllä myöntää että teini-ikäsenä minullakin oli vaihe, jolloin leluharrastus oli tauolla. Silloin My Little Ponyt pakattiin talteen kesämökin ullakolle. Mutta onneksi se vaihe meni nopeasti ohitse (koska siinä oli enemmän kyse siitä, että yritin sopeutua olemaan kuten muut yläastelaiset, kuin siitä mitä oikeasti halusin ajatella ja tehdä) ja olen antanut itselleni luvan nauttia leluista sydämeni kyllyydestä. Ponitkin pääsivät takaisin elämääni eikä niitä tarvinnut enää piilotella.

Jos en olisi ollut jo valmiiksi innostunut leluista, en varmaan koskaan olisi alkanut harrastaa BJD-nukkejakaan. Tiedän, että monet BJD-harrastajat eivät oikein pidä sanoista "lelu" tai "leikkiminen" hartsinukkien yhteydessä. Mutta minusta noita sanoja ei tarvitse pitää vähättelevinä.

Voisin lisätä, että BJDt eivät välttämättä ole lasten leluja. BJDt ovat taide-esineitä, mutta kuka sanoo ettei lelu voisi olla taidetta? En tiedä muista, mutta itse saan ainakin miltei samanlaiset fiilikset BJDiden kuvaamisesta ja nukkehahmojen kehittelystä kuin aikanaan pienenä keksiessäni seikkailuja Playmobileilleni ja My Little Ponyilleni.

Olen pohtinut että voisin kirjoittaa blogiin enemmän leluista ja myös... hiukan sattumanvaraisista tavoistani harjoittaa lelukeräilyä. Ajattelin aloittaa juuri nyt. :)

I have to say my enthusiasm for toys might have made me a bit of an excentric. And it certainly has lead me to some situations that are a little...embarrassing. This is the story of one of those kind of situations.We were eating at a chinese restaurant with my sister, my baby goddaughter and my friend and our table was near the play area for children.

During the whole time we spent there, something in the toybox of the play area kept catching my eye and I tried to figure out what it was. When it was time to leave, I had to go and see for myself what this oddly shaped thing that looked like a tree with arms was. ...well it turned out to be this guy (that coat looked a lot like a tree trunk from a distance and I thought it was a Halloween toy of a haunted tree or something)!

"Wow, what a neatly made action figure, a bendy fake leather jacket and everything! And he's not even ruined yet, must have been brought here only a little while ago." I thought to myself. And then I knew it was a shame to leave such a cool toy there to his fate (to be ripped apart by some rowdy children! Well, you know how toys in the restaurant play areas and such usually are, right? You've seen the Toy Story movies, haven't you? ;'D).

Sooo... I went to the cashier and asked if I could buy him. I'm pretty used to this kind of thing, making requests that I know will gain me some eye-rolling from the other person... So I've come up with a tactic! I casually begin with "Hey, I know this is going to sound a bit odd but...." that way the other person will have some time to prepare themselves for what is to come. :'D

The cashier smiled, looked at me, made a phonecall in Chinese to ask what the price would be, giggling and throwing me glances every now and then (probably saying something like "there's this funny Finn who wants to buy an old toy from our play area! Can you believe it?") and after that the figure was mine for four euros. I have to say that's some good customer service! I doubt that it would have went down all that smoothly if it would have been a native Finnish-owned restaurant. I nthat case, they would probably have told me that the toys are not for sale and that's that.

Sure, I felt like an idiot (that I probably am), but at least me and my friend had a lot of fun with this figure afterwards. He seems like the perfect toy for funny pics. I'm not sure of what the character that this figure depicts is, I think it's a villain from a Spiderman movie? One with metallic tentacles coming out of his back. He has holes on his back for them, but I couldn't find them from the toybox he was in. It doesn't matter, though as he looks better without them and I think he'll be a different character than what he's supposed to be. :)

---

Täytyy todeta, että leluinnostukseni on todennäköisesti tehnyt minusta hieman eksentrisen ihmisen. Ja se on johtanut tilanteisiin jotka ovat olleet vähän... noloja. Yksi tällainen sattui vähän aikaa sitten. Olimme syömässä siskoni, kummilapseni ja ystäväni kanssa kiinalaisessa ravintolassa ja pöytämme oli lasten leikkipaikan vieressä.
Koko sen ajan kun istuimme syömässä, jokin eriskummallisen muotoinen asia kiinnitti huomioni leikkipaikan lelulaatikossa. Yritin kuumeisesti saada selville mielessäni mikä tuo asia oli. Kun oli aika lähteä, minun oli ihan pakko tarkistaa mikä kumma olikaan tuo omituisen mallinen esine, joka näytti ihan käsivarret omaavalta puulta. Se paljastuikin täksi tyypiksi tässä (tuo takki näytti kauempaa ihan puunrungolta ja luulin että kyseessä olisi ollut kummituspuuta esittävä Halloween-lelu tai jotain).

"Wow, onpas hyvin tehty actionfiguuri, taipuisa tekonahkatakki ja kaikki! Eikä ole vielä huonossa kunnossakaan, tämä kaveri on varmaan juuri tuotu leikkipaikalle..." pohdiskelin itsekseni lelua tarkastellessani. Ja sitten ajattelin että olisi sääli jättää noin siisti lelu sinne kohtalonsa armoille (todennäköisesti lasten pahoinpideltäväksi! No, tiedättehän miltä leikkipaikkojen lelut yleensä näyttävät... ja olette varmaan nähneet Toy Story-elokuvat? ;D).

Joten... menin kassalle ja sanoin että haluaisin ostaa tämän. Olen aika tottunut tällaisiin tilanteisiin, jossa minun pitää esittää jokin melko eriskummallinen kysymys joka suurella todennäköisyydellä johtaa siihen että vastapuoli pyörittelee minulle silmiään.... joten olen kehittänyt taktiikan näitä tilanteita varten! Pitää pohjustaa asiaa, joten aloitan rennosti ja jutustelevasti; "Hei, tämä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta..." tai "Nyt olisi vähän hassu pyyntö mutta..." Siten vastapuolella on aikaa hiukan valmistautua kysymyksesi ajan. Ja lisäksi, kun toteat itsekin että tämä on vähän erikoista, niin se *toivottavasti* vähentää omituisuuden astettasi sen toisen ihmisen silmissä. ;)

Tarjoilija hymyili, soitti pikaisesti puhelun kiinaksi naureskellen ja luoden minuun huvittuneita katseita (todennäköisesti puhelu meni jotenkin näin: "Täällä on nyt joku hassu asiakas joka haluaa ostaa vanhan lelun leikkipaikalta! Voitko kuvitella, mitä vielä!?") ja puhelun jälkeen figu olikin hetken päästä minun neljällä eurolla. Täytyypä sanoa, että oli hyvää asiakaspalvelua! Epäilen, että "natiivisuomalaisten" omistamassa paikassa olisi sanottu että lelut eivät ole myytävänä ja vaikka olisikin niin hintaa ei tiedetä ja se siitä.

Tunsin kyllä itseni ihan idiootiksi (jota ehkä olenkin x'D), mutta ainakin minulla ja ystävälläni oli varsin hauskaa tämän lelun kanssa jälkeenpäin. Figuurin ilme on niin vakava että siitä saa mahtavia hupikuvia. En edes ole perillä siitä, mitä hahmoa tämä figuuri esittää. Olisikohan se pahistyyppi Hämähäkkimies-elokuvasta? Se jolla oli ne metallilonkerot selässään? Figuurissa on kolot lonkeroille (heh), mutta lonkeron lonkeroa ei löytynyt leikkipaikalta, joten ne ovat kai hukkuneet jonnekin. No ei sen niin väliä, tämä on parempi ilman. Ja tälle varmaan keksitään jokin ihan oma hahmonsa vielä. :)