Welcome back! I'll pick up where we left off in the last post about my experience with bronze-casting at Liminka art school. ((Click here to read Part 1!))
So, after we waited for the kiln (oven) to cool off over night, it was time to get things heated again the next day! What you see in this picture is bronze being heated (and melted) with burning gas. The melting point of bronze is somewhere near thousand degrees Celsius(ca. 1,742 °F) and even with burning gas being blasted continuously with full force into
that iron bucket it took quite a while for the temperature to rise into such extremes.
...I don't know if that is what you can say "extremes" about when talking about temperature, but to me
- being pretty unexperienced with these kind of things - it seems like an extreme heat.
---
Tervetuloa takaisin! Jatkan siitä mihin jäimme viime postauksessa kokemuksistani pronssivaluun parissa Limingan taidekoulussa. ((Klikkaa tästä jos ykkösosa jäi lukematta!!))
Kun olimme odottaneet että uuni ja muotit jäähtyvät yön yli, seuraavana päivänä oli taas leikittävä tulella! Kuvassa pronssia kuumennetaan (ja siis sulatetaan) palavalla kaasulla. Pronssin sulamispiste on jossakin tuhannen celsiusasteen tienoilla, ja vaikka palavaa kaasua höökättiin täydellä liekillä tuohon rautatynnyriin otti ihan oman aikansa että lämpötila nousi sellaisiin lukemiin.
...en tiedä onko tuo jonkun kokeneemman metallinsulattajan mielestä alhainen lämpötila, mutta minusta, joka en ole paljoa tällaisia juttuja tehnyt se vaikutti todella äärimmäisyyksiin menevältä superkuumuudelta.
The molds were arraged into neat rows and propped up in sand to wait for the brnze to melt enough so it could be poured in.
---
Muotit järjestettiin siisteihin riveihin ja tuettiin hiekalla odottamaan pronssin sulamista jotta se voitaisiin kaataa niihin.
((Bronze casting in Liminka.))
Here's a short video clip I filmed of the bronze-pouring process.
---
Lyhyt video jonka kuvasin pronssin kaatamisesta.
Bronze starts to harden and cool down immediately after being poured into the molds. It still takes some time until it has cooled enough that you can start taking the mold off.
---
Pronssi alkaa jähmettyä ja jäähtyä heti kun se on kaadettu muotteihin. Kestää kuitenkin vielä ennenkuin se on tarpeeksi jäähtynyt jotta muottia voi alkaa poistamaan valun ympäriltä.
The excitement reaches its peak next day when the molds can be broken off from around the finished cast and the results can be seen!
I was happy to find out that my dog wasn't missing any parts and even his tail that was the trickiest part had been cast perfectly and the texture of his "fur" was clearly visible.
---
Seuraavana päivänä jännitys tiivistyi kun muotit voitiin rikkoa valmiin valun ympäriltä ja lopputulos tuli esiin!
Olin iloinen kun koiraltani ei puuttunut ainuttakaan osaa, jopa hankalan muotoinen häntäkin oli onnistunut hyvin ja "turkin" kuviointi oli selvästi näkyvissä.
Brushing the remaining bits of the mold from the cast figure feels like excavating dinosaur bones, or playing an archaeologist. :-)
Of course, there's still much to be done until it starts resembling anything like a sculpture.
---
Muotin viimeisten rippeiden harjaaminen valetun figuurin päältä tuntuu kuin olisi kaivamassa esiin dinosauruksen luita tai kuin leikkisi arkeologia. :-)
On tietenkin vielä paljon tekemistä ennen kuin työ alkaa näyttää yhtään patsaalta.
The last remaining grains of sand that were too small to brush off get washed away with water and after that it's time to start thinking about how to get rid of those now-pesky air cast- and air vents (although I must admit he looks cool, like a dog in an alien space-suit or something...).
---
Viimeisetkin hiekanmuruset jotka olivat liian pieniä lähteäkseen harjauksessa pois, pestiin vedellä ja sitten on vuorossa ilmakanavien ja valukanavien poisto (vaikkain niiden kanssa näyttää ihan koiralta jossakin erikoisessa avaruuspuvussa tai jtn.).
Starting to look more like it should... still some polishing and cleaning up to do!
I had to work on the left eye with tools and make it anew because it didn't come through in the cast properly. This happened probably because the mold stuff hardened up too quickly when we were making the mold around the original wax-sculpture.
Oh well, think it just adds to the personality of this dog all the more. :3 In art you can't always predict everything beforehand.
---
Nyt alkaa jo näyttää siltä kuin pitäisikin... vielä jäljellä hieman puunaamista ja kiilloittelua!
Minun täytyi työstää koiran vasenta silmää työkaluilla ja tehdä se uudelleen koska se ei valussa toistunut kunnolla. Tämä johtui luultavasti siitä että muottimassa jähmettyi muotintekovaiheessa liian nopeasti.
Noh, tämä vain lisää persoonallisuutta koiralle minusta. :3 Ei taiteessa voi aina ennustaa kaikkea etukäteen.
I'm pretty pleased with how the tail turned out. I intentionally made the spiral-like form of the tail exaggerated so that it would have some spike to it.
I really like spirals as a form (hahaha, no I haven't read too much Uzumaki the manga ;-D)
---
Olen aikas tyytyväinen siihen miten häntä onnistui. Tein tarkoituksella spiraalimaisen muodon liioitellut korostetusti jotta siinä olisi hieman potkua. Tykkään spiraaleista muotona (hahaha, ei en ole lukenut liikaa Uzumaki-mangaa. ;-D )
Next up is cutting off the last of the cast vents with an abrasive disc.
----
Seuraavaksi viimeisetkin valukanavat leikataan irti laikalla.
And done! I think the pose came out pretty well and the balance is good.
---
Ja valmista! Minusta koiran asento onnistui aikas hyvin ja tasapainokin on kunnossa.
Finishing touches and polishing start with washing the impurities in bronze from the surface of the sculpture with nitric acid. (the text on the container reads; "Nitric acid! Death!" )
Proper precautions must be made when handling acid! During this course I had to handle more possibly dangerous things in ten days than I have in many years!
---
Viimeistely ja kiillotus alkaa sillä että pestään pronssin pinnasta epäpuhtaudet typpihapolla.
Kuten kanisterissa todetaan, happoa käsitellessä pitää olla varovainen. Tämän kurssin aikana tulin käsitelleeksi kymmenessä päivässä enemmän mahdollisesti vaarallisia juttuja kuin mitä moneen vuoteen olen joutunut tekemään!
...and more polishing with wire brush and some polishing wax ensues in...sparkle dog?
---
Ja lisää puunausta teräsharjan ja kiillotusvahan kanssa johtaa... kimallepiskiin?
Maybe I'm a bit too attached to those cogwheels...
---
Ehkä saatan olla hieman liian innostunut noista hammasrattaista...
This is how my doggy turned out. I'm rather pleased with him. Since I've never done a bronze statue or anything like this before, I think I did pretty well. If I say so my self (a-hem!).
I didn't look at any reference pics while sculpting, I don't really like doing that when sculpting (or drawing for that matter).
Well, sometimes it's necessary to use referential pictures, but usually I just sculpt or draw straight how I see it in my head. I didn't think there was anything special about that but talking to the other people who attended the course, I learned once again to appreciate my own method and artistic view a bit more. I'm very thankful for the deep conversations about art that we had! :-)
---
Tällainen koirulista sitten tuli. Olen aikas tyytyväinen siihen, varsinkin kun ottaa huomioon etten ole aiemmin tehnyt pronssivalua tai vastaavanlaista. Mielestäni onnistuin hyvin, vaikka itse sanonkin (e-heh!).
En muovaillessa katsonut lainkaan referenssikuvia, en yleensä tykkää referenssikuvien katsomisesta jos muovailen/veistän (tai vaikka piirrän).
Noh, toisinaan on pakko katsoa referenssiä (mallia) kuvista, mutta yleensä vain muovailen ja piirrän suoraan siten miten itse asian mielessäni näen.
En ajatellut että siinä olisi mitään erityistä, mutta kun jutustelin muiden kurssilaisten kanssa, opin taas arvostamaan hieman enemmän omaa tekotapaani ja taiteellista näkemystäni. Olen tosi kiitollinen syvällisistä keskusteluistamme taiteesta joita kävimme! :-)
Wanted to show you guys what kind of sculptures the other people on the course made!
I have to say that this was a really unique experience for me and I'd gladly participate in another lost-wax casting course again sometime in the future.
Yes, it was dirty, dangerous and rough work at times, and I literally risked life and limb for this dog statue, but I enjoyed myself.
---
Halusin myös näyttää millaisia teoksia muut kurssilaiset tekivät!
Täytyy kyllä sanoa että oli tosi erityinen kokemus tämä kurssi ja osallistuisin mielelläni uudelleenkin. Kyllä, se oli likaista, vaarallista ja rankkaa työtä välillä, ja kirjaimellisesti asetin henkeni sekä erinäiset ulokkeeni riskialttiiksi tekoprosessissa mutta minulla oli hauskaa!
