I changed Holly's eyes back into the pupil-less paleblue glass eyes and I think I like the way she looks in them the best~ <3 Especially with that bluish-black wig.
---
Joitain Holly-kuvia, koska harjoittelen tulemaan toimeen hänen hahmonsa kanssa sekä valokuvaamaan Hollyä... MSD-kokoiset nuket ovat helppoja ottaa mukaan sekä taivuttaa erilaisiin posetuksiin, mutta kun on kerran oppinut kuvaamaan isompaa nukkea, ei olekaan enää niin helppoa valokuvata MSDtä. Tai ei ainakaan minulle ole.
Vaihdoin Hollyn silmät takaisin pupillittomiin vaaleansinisiin ja luulenpa että ne sopivat hänelle sittenkin parhaiten~ <3 Etenkin tuon sinimustan peruukin kanssa.
Lately I've been thinking a lot about the world in which the story of my dolls (or the characters my dolls represent) takes place. It's becoming more and more clear to me what the world will be like and how my characters fit into it and what their roles are in the story itself.
This world is a parallel world to our own, it's almost like ours, but it has steampunk-ish elements (hence the goggles, haha... no, I just like this kind of aesthetics really. ;-) as well as cyber-punk added in the mix too. It's far more advanced than our world in some points, but in some points it resembles our world very closely. Artificial intelligence is highly developed, sometimes it's almost impossible to tell a "real" person from a robot. Old-fashioned models of robots co-exist with more sophisticated ones, but they are often over-looked which creates a bit of a schism among robots and people alike.
I've been certain right from the beginning that one of the key elements in the story will be automata, and one of the new characters I've invented for this story has put some pieces in their right places in my mind and the story has started to form a new in my mind. It's very exciting how a small little detail can get the gears turning and the imagination to flow freely in the human brain~
Thanks to this I've found new depth to Holly's character too, she's no longer just a cute sidekick for Bram in my head anymore. :3
You'll hear about - or read about - this story more when the time is right. ^__^
---
Lähiaikoina olen pohdiskellut paljon sitä maailma, jossa nukkieni tarina (tai niiden hahmojen tarina, joita nukkeni edustavat) tapahtuu. Minulle alkaa yhä enemmän selkiytyä se, millainen maailma se on ja miten nämä hahmoni toimivat siinä, mikä heidän roolinsa itse tarinassa on.
Maailma on tavallaan rinnakkaismaailma omamme kanssa, tosin siinä on steampunk- ja cyberpunk-henkisiä viboja. Se on joissakin asioissa paljon omaamme kehittyneempi maailma, mutta joissakin taas vastaa meidän maailmaamme.
Keinoäly on varsin kehittynyttä ja toisinaan on melkein mahdotonta erottaa "oikeaa" ihmistä robotista. Vanhanaikaiset robottimallit tosin edelleen ovat "käytössä" ja olemassa maailmassa, mutta niihin suhtaudutaan usein ylenkatseellisesti mikä aiheuttaa joskus skismaa niin ihmisten kuin robottienkin parissa.
Alusta lähtien minulle on ollut selvää, että yksi pääteemoista tarinassa ovat robotit. Eräs uusi hahmoni, jonka olen kehittänyt tarinaa varten on onnistunut laittamaan palasia oikeille paikoilleen mielessäni ja tarina on alkanut muotoutua aivan uusille urille. On tosi mielenkiintoista miten jokin pieni yksityiskohta saattaa laittaa ihmisaivot raksuttamaan ja mielikuvituksen liikkeelle~
Tämän johdosta olen löytänyt myös Hollyn hahmolle uusia ulottuvuuksia, eikä hän ole enää tarinassa pelkkä Bramin söpö sidekick-hahmo. :3
Saatte kuulla - tai no lukea - tarinasta lisää kun on oikea aika sille. ^___^
Holly is equally interested in the mechanical and the organic wonders in this world~ <3
---
Holly on ihan yhtä kiinnostunut niin maailman mekaanisista kuin elollisistakin ihmeistä~ <3
Harlequins are both happy and tragic characters and I love that bitter-sweet melancholy. As a child I hated harlequins and clowns because back then I couldn't deal with the controversity that is characteristic to them.
I think a similar thing can be found in robots too. Or at least I always associate robots with a feeling of utter sadness of something missing. There's something very human in robots, yet they are unable to ever become truly human. This theme intriques me to no end~
---
Harlekiinit ovat sekä iloisia että surullisia hahmoja, ja tykkään siitä suloisen katkerasta melankoliasta~ Lapsena tosin inhosin harlekiineja ja pellejä, koska silloin en pystynyt käsittelemään niille ominaista vastakohtaisuutta.
Jotain samankaltaista voi löytää roboteissakin - tai ainakin minä aina liitän robotteihin surullisuuden tunteen jostakin, joka puuttuu. Roboteissa voi olla jotakin todella inhimillistä, mutta silti ne eivät kykene koskaan olemaan ihmisiä. Tämä aihe vaan jaksaa kiehtoa minua vuodesta toiseen~
