It was a nice weather on Easter Monday so we decided to go for a
walk. And I never pass an opportunity to snatch some photos of Xavier
out and about.
—-
Pääsiäismaanantaina oli kiva ilma, joten päätimme mennä kävelylle
Naantaliin. …ja minähän en koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä
napatakseni muutaman kuvan Xavierista ulkosalla.
It seems pretty mind-boggling for Xavier to think that you can form a
stone to resemble a human – or a doll… and that everything formed by
human hands will crumble in time…
Xavier vaikuttaa hieman hätkähtäneeltä havaitessaan, että ihminen voi
muokata kiveä muistuttamaan ihmisen (tai nuken) muotoa. …ja että kaikki
ihmisen muovaama tulee ajan saatossa katoamaan.
Eventhough spring is the time of new life and new beginnings, this
forlorn statue reminds us of the lingering sadness of evanescence.
Vaikka kevät onkin uuden elämän ja uusien alkujen aikaa, tämä hylätty
ja surullinen patsas muistuttaa taustalla häämöttävästä
katoavaisuudesta. (meneepä melankoliseksi… )
Eventhough the sweetly warming rays of the sun have called upon new growth, all of the ice hasn’t melted yet.
....
Vaikka makoisasti lämmittävät auringon säteet ovat kutsuneet esille
jo uusia kasveja, vielä ne eivät ole sulattaneet kaikkea jäätä mereltä.
Life has many different kinds of beautiful forms and shapes.
Elämä saa aikaan paljon erilaisia kauniita muotoja ja kuvioita.
No comments:
Post a Comment