Wüsti here is a fennec - oder eine Wüstenfuchs wie man es auf Deutsch nennt. Foxes are among my favorite animals and as you might have noticed at some point, I collect all kinds of foxy things. I try to find something fox-related as a souvenir everytime I travel somewhere (well, maybe not from Sweden, because I go there so often I'd be in trouble if I'd get fox stuff from every trip. ^^;; ).
It just so happened that Wüsti was waiting for me at a little antiquities shop in Ratzeburg where we stopped on our day trip outside Hamburg a couple weeks ago. He was stacked on a shelf full of old toys, only his adorable little face was visible and I found something very appealing in those honey-brown glass-eyes.
I've collected Steiff animals for sometime now and I recognized the distinctive silver button on his left ear and the typical expression that can only belong to a Steiff animal. At first glance I thought he was a dog of some sort but when I asked the shopkeeper if I could have a closer look, his fox tail came into view.
It was settled then and there that Wüsti would be coming home with me. :-) A later research around the web revealed that he's from the 1960's, and is a fennec by the production name "Xorry". He's in a pretty good condition, no missing fur, clearly he has been kept safe from a too harsh manner of playing. Although the fact that his tags are missing reduce his collectible value somewhat. That doesn't bother me though, I love him and he's my one-of-a-kind Wüsti.
...at some point he was going to be called Ratz after Ratzeburg, but everytime I think of him, my mind always brings up the name Wüsti. So he's Wüsti.
---
Wüsti tässä on aavikkokettu eli fennekki. Tai Wüstenfuchs kuten niitä saksaksi sanotaan. Ketut ovat lempparieläimiäni kuten kaikki varmaan tulevat huomaamaan jossain vaiheessa, koska keräilen kaikkea kettuaiheista. Yritän aina matkoilta löytää jotakin ketukasta matkamuistoksi. (No ei ehkä Ruotsista aina kun siellä tulee käytyä niin usein. Olisin pulassa kaikkien niiden kettuisten asioiden kanssa. ^^;; )
Tapahtuipa sillä lailla että Wüsti napotti odottamassa minua pienessä antiikkikaupassa Ratzeburgissa, missä kävimme päiväretkellä samaisella Hampurin matkalla josta palasin vähän aikaa sitten. Siellä se oli tungettuna hyllylle muiden vanhojen lelujen joukkoon, vain suloinen pikku naama oli näkyvillä ja jotenkin ne hunajanruskeat lasisilmät vetosivat minuun sieltä kaapin perältä. Tunnistin Steiffin pehmolelutehtaan eläimille tyypillisen pienen hopeisen napin vasemmassa korvassa, sekä Steiff-omaisen ilmeen eläimen kasvoilla.
Ensivilkaisulta luulin että kyseessä olisi jonkinsortin koira, mutta kun pyysin kaupan pitäjältä että saisin tarkastella otusta lähempää, Wüstin ketunhäntä tuli näkyville. Siitä hetkestä lähtien oli ihan päivänselvää että Wüsti lähtee minun kanssa kotiin. :-) Kyllä kettu kettufanin tunnistaa ja järkkäsi anovalla katseellaan itselleen kodin. Ovelaa..
Myöhempi tutkimusmatkailu netissä paljasti että Wüsti on 1960-luvulta ja on kuin onkin aavikkokettu tuotantonimeltään "Xorry". Se on hyvässä kunnossa, turkissa ei ole kulumaa ja sitä on selkeästi säästelty liian rajulta leikkimiseltä. Se, että alkuperäiset tuotelaput puuttuvat, laskee hieman keräilyarvoa, mutta se ei minua haittaa, koska Wüsti on rakas ja ainutlaatuinen minun Wüstini.
...jossain vaiheessa sille piti tosin tulla nimeksi Ratz Ratzeburgin mukaan, mutta aina kun ajattelen sitä mieleen nousee nimi Wüsti joten Wüsti se sitten on.
From the same antiquities shop I found this old photograph - I'm quessing it's from the early 20th century. I might have mentioned in Souvenirs from Liminka-post that I collect old photographs especially of bearded gentlemen.
He's bearded, stylish and has fun at the beach with birds. This photo is one of my favorite things ever. ^__^
There's something utterly poetic about this picture. The way the waves break in the background, how the wind has caught hem of the man's coat, the way the birds almost look like they stand still in mid-air. The slight smile that curves his lips.
Somehow, whoever he was, I hope he had a good life.
---
Samasta antiikkikaupasta löytyi myös tämä vanha valokuva jonka arvelen olevan 1900-luvun alusta. Saatoin mainita siitä matkamuistoja Limingasta-postauksessani että keräilen vanhoja valokuvia eritoten parrakkaista sedistä.
Hän on parrakas, tyylikäs ja huvittelee rannalla lintujen kanssa. Tämä kuva on yksi suosikeimmistani asioista ikinä. ^__^
Tässä kuvassa on jotain hyvin runollista. Tapa jolla aallot rikkoutuvat taustalla, miten tuuli on tarttunut miehen takin helmaan, se miten linnut näyttävät kuin leijuvat paikallaan ilmassa. Pieni hymynkare miehen huulilla.
Kuka setä olikaan, toivottavasti hänellä oli hyvä elämä.
