Only 363 Days Until Santa Comes Again!

I was meaning to post this on Christmas Eve or Christmas Day, but decided not to open my computer on Christmas at all. Hopefully all of you had lovely times over Christmas even without timely greetings from me. ;)

---

Tarkoituksenani oli postata jouluntoivotukset näiden kuvien kera jouluaattona tai joulupäivänä, mutta päätin pitää sittenkin digipaastoa joulun ajan enkä avannut tietokonetta ollenkaan. Toivottavasti teillä kaikilla oli mukavat joulunpyhät ilman minun ajankohtaisia toivotuksianikin. ;)

Yosuke's Toy Cars - 22 December

Yosuke got a lot of toy cars for Christmas! :D
This time we have a guest star who arranged this set up - my dad! :D He saw me taking pictures for the Advent Calendar and insisted I had to take some with red cars and train wagons. As I'm a doll addict, he loves to collect model cars and Märklin model railways.

Something else is also new. I got my (main) Christmas present early. My parents asked me what I wanted for Christmas. I had two options. PlayStation4 Pro or a new lens for my DSLR, for both I'd put in some money myself to not be a prick and just ask for price-y gifts.. As I haven't had time to play the games on the consoles I already have, I decided I'd rather have a good lens. It was time to finally put my DSLR, Sony Alpha77 into good use.

---

Yosuke sai paljon autoja joululahjaksi! :D
Tällä kertaa meillä onkin vieraileva tähti, joka auttoi asettelussa - meidän isä! :D Hän näki minun ottavan nukkekuvia joulukalenteria varten ja halusi ehdottomasti, että ottaisin kuvan jossa olisi punaisia autoja ja junia. Kun minä olen nukkeaddikti, isäni taas on innoissaan malliautoista ja pienoisjunanradoista.

Jokin muukin on uutta. Sain (pää)joululahjani aikaisin. Vanhempani kysyivät mitä haluaisin jouluksi. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, Playstation4 Pro tai sitten uusi objektiivi järjestelmäkameraani, molemmista toki maksaisin osani. Koska en ole ehtinyt pelaamaan pelejä jo omistamillani konsoleilla, päätin, että olisi järkevämpää ostaa uusi objektiivi. Nyt on viimein aika ottaa kaikki irti järjestelmäkamerastani, Sony Alpha77'sta.

Love for foxes, griffons, androids and bokeh!

I have a million things I'm planning to post about, mostly of some new dolly-stuff that has arrived... I've just been really lazy about taking photographs after Christmas (phew, that Advent calendar and photographing daily really put me through the wringer. ;'D) that things keep piling up. Better to slowly start checking the list of things to blog about, one thing after another.

Anyways, I've set myself a personal target to take photos of the dolls that appear in the blog a bit more seldom than others. I bought a Sugarble Wolf Man-set for Llyra at our local forums and she's had the parts attached for some time now so I decided it was her turn to get some attention.

---

Puuh, on ihan miljoona asiaa josta haluaisin blogata, suurimmaksi osaksi nukkejutuista... Olen vaan ollut niin laiska valokuvaamaan joulun jälkeen (huhhui, se joulukalenteri ja jokapäiväinen valokuvaus todella puristi minusta mehut!;'D) että asiat vaan kasaantuvat sillä välin. Parempi vaan alkaa purkamaan 'kasaa' yksi juttu kerallaan.

Olen asettanut itselleni tavoitteen ottaa kuvia nukeista, jotka esiintyvät blogissa hieman harvemmin kuin muut. Ostin jokin aika sitten Safirilta pois Sugarble Wolf Man-setin Llyralle, jolla onkin ollut osat jo pidemmän aikaa kiinnitettyinä joten eiköhän ole Llyran vuoro päästä esiintymään.

I wanted to try out some new tricks with photography. With these photos I've used two light sources, a combination of cool white light and a slight hint of warm white light. I also crafted a home-made reflector (hah, 'crafted' sounds like I did a lot of work for it.. Actually I just snatched a piece of aluminium foil and spread it on a board. X'D However, it really works!) to get more in-direct light on the subject.

I'm kind of satisfied with the result myself (at least for now, I bet I'll soon see loads of things that irritate me in these pics.) but what do you think? :3

---
Halusin kokeilla myös vähän uusia temppuja valokuvauksessa. Näissä kuvissa käytin kahta erilaista valonlähdettä, kylmää puhdasta valkoista valoa sekä aivan hitusen hieman lämpimämmän sävyistä valkoista valoa. Askartelin myös kotitekoisen "heijastimen" (mikä se oikea termi on suomeksi?), jotta saisin enemmän epäsuoraa valoa kuvauskohteeseen. Tai siis heh, 'askartelin' saa kuulostamaan niinkuin olisin nähnyt paljonkin vaivaa... itseasiassa nappasin palan alumiinifoliota ja levitin sen lankulle. X'D Se kuitenkin on melko toimiva!

Olen tällä hetkellä melko tyytyväinen lopputulokseen (ihan kohta varmaan kuvat alkavat minua ärsyttää ja näen kaikkia epäkohtia niissä.) mutta miltäs ne teistä näyttävät? :3

There's a reason why some dolls get less attention and on-screen time than others. In Llyra's case... I really didn't like the sculpting of her human hands. There is a huge gap between her thumb and the palm of her hand, which made it nearly impossible to take photographs of her in natural-looking poses. The thumb is always sticking out like a... well, like a sore thumb. ;-)

So when I saw these paw parts for sale, I thought that I'd probably have more fun with Llyra if she had paws. And I was right. The hind-paws look a bit like enormous flurry slippers but that's ok. At least I don't have to worry about getting shoes for her. :3

---
On syynsä sille, miksi jotkut nuket saavat vähemmän ruutuaikaa kuin toiset. Llyran tapauksessa... en pitänyt siitä miten ihmiskädet olis skulptattu. Peukalon ja käden välissä on jättimäinen "väli" ja sellaisena oli miltei mahdotonta ottaa luonnollisen näköisiä kuvia Llyrasta melkein missä vain asennossa kun peukku pisti esiin kuin... no, kipeä peukalo. ;-)

Joten kun näin tassuosat myynnissä, tuumin että minulla olisi kivampaa Llyran kanssa jos sillä olisi tassut. Ja olin oikeassa! Takatassut näyttävät hiukan jättimäisiltä aamutohveleilta mutta se ei haittaa. Eipähän tarvitse etsiä Llyralle kenkiä. :3

Lieska: "Hey, if you're taking pics of my summon spirit, you should take pics of me too!"

Wow, I finally found out how to make black resin stand out from the background! To encircle it with light of course! This was a pure accident, I just wanted to see what Lieska would look like if I put her on top of the fairy lights.

---
Lieska: "Hei, jos otat kuvia kutsupedostani niin sitten sinun pitää ottaa kuvia myös minusta!"

Wow, vihdoinkin löysin keinon jolla musta hartsi saadaan erottumaan taustasta! Se täytyy tietysti ympäröidä valolla! Tämä oli ihan puhdas sattuma, halusin vain nähdä miltä Lieska näyttäisi jos tökkäisin sen keskelle valosarjaa.

I love Lieska's little nose and the tails. <3 // Tykkään niin kovasti Lieskan pikku nenästä ja hännistä. <3

Remember, how I mentioned in last post that I was worried if I had dropped the box  Ayato's head was in? Well, I was relieved to find him waiting for me at the counter when I got back home! Phew! I would have felt really rotten if I had lost Ayato's head too, since I've already given his body away.

I had the intention to put Ayato's head back into his original body which my pom pom girl Remy now occupies (hah, *makes dolls sound like they are possessing the bodies they are in*).. But... I just couldn't bring myself to take Remy's head off. T__T
I know it's really stupid, but with some dolls (or rather - the characters) I can't separate their heads from their bodies. Xavier is one of them, apparently Remy is another. Maybe they are the characters I feel more strongly connected with and my mind makes me think that I'll "hurt" them if I take their heads off. Yes, it's silly. They are just dolls, I don't imagine that they are alive or anything like that. But still. (I blame the human brain for giving human characteristics to everything that looks like a human..or that looks like a human-pomeranian hybrid. :'D)

Yeah, don't mind me while I go nuts, just concentrate on looking at the pretty Mako eyes Ayato has! They are a perfect fit for him, just as the brown ones were for Bram. Damn, now I wanna get urethanes for the rest of my crew as well.  >__<''

---
Muistatteko kun mainitsin viime postauksessa, että olin huolissani siitä olinko tiputtanut laatikon joka sisälsi Ayaton pään jonnekin? Noh, olipa helpotus kun palasin kotiin ja löysin laatikon odottamassa tiskiltä! Huh!
Olisi tuntunut tosi kurjalta jos olisin kadottanut Ayaton päänkin kun vartalokin on annettu toiselle nukelle.

Tarkoituksenani oli laittaa Ayaton pää takaisin sen alkuperäiseen vartaloon, jota pommityttöni Remy asuttaa tällä hetkellä (heh *saa nuket kuulostamaan siltä kuin ne riivaisivat vartaloitaan* ).. Mutta... En vain pystynyt ottamaan Remyn päätä pois. T___T
Tiedän että se on tosi tosi typerää, mutta joidenkin nukkien kanssa (tai ehkäpä ennemminkin - joidenkin hahmojen kanssa) en vaan pysty irrottamaan niiden päitä vartaloista. Xavier on yksi tällainen tapaus, Remy on ilmeisesti toinen. Ehkäpä nämä ovat hahmoja, joihin tunnen suurempaa "yhteyttä" tai kiintymystä ja alitajuisesti kuvittelen että "satutan" niitä jos otan niiltä pään irti. Kyllä, se on hupsua. Ne ovat vain nukkeja, en kuvittele että ne olisivat elossa tai mitään sellaista. Mutta silti. (Se on ihmisaivojen tekosia, antavat kaikenlaisille ihmistä muistuttaville jutuille alitajuisesti ihmisten ominaisuuksia... tai ihmis-pomeranianhybridejä muistuttaville. :'D)

No mutta älkää piitatko siitä kun hulluilen täällä itsekseni, keskittykää te vaan katsomaan noita Ayaton nättejä Mako eyes silmiä~ Sopivat loistavasti, ihankuin ne Bramin ruskeatkin. Hitsit, nyt haluttaa hankkia muillekin nukeille uretaanisimmut. >__<''

Just because I wanted to take more photos of a gray skinned doll... Have a sneak-peek at Arcady's new style~ :3 (or actually, the style I intended for her in the first place...)
---
Ja sitten vielä koska halusin ottaa lisää kuvia harmaista nukeista... Ottakaa siitä vilkaisu Arcadyn uuteen tyyliin~ :3 (tai itseasiassa siihen tyyliin jonka olin kaavaillut sille alunperinkin...)

Treasure Thursdays - Of Fennecs and Bearded Gentlemen...

Wüsti here is a fennec - oder eine Wüstenfuchs wie man es auf Deutsch nennt. Foxes are among my favorite animals and as you might have noticed at some point, I collect all kinds of foxy things. I try to find something fox-related as a souvenir everytime I travel somewhere (well, maybe not from Sweden, because I go there so often I'd be in trouble if I'd get fox stuff from every trip. ^^;; ).

It just so happened that Wüsti was waiting for me at a little antiquities shop in Ratzeburg where we stopped on our day trip outside Hamburg a couple weeks ago. He was stacked on a shelf full of old toys, only his adorable little face was visible and I found something very appealing in those honey-brown glass-eyes.

I've collected Steiff animals for sometime now and I recognized the distinctive silver button on his left ear and the typical expression that can only belong to a Steiff animal. At first glance I thought he was a dog of some sort but when I asked the shopkeeper if I could have a closer look, his fox tail came into view.

It was settled then and there that Wüsti would be coming home with me. :-) A later research around the web revealed that he's from the 1960's, and is a fennec by the production name "Xorry". He's in a pretty good condition, no missing fur, clearly he has been kept safe from a too harsh manner of playing. Although the fact that his tags are missing reduce his collectible value somewhat. That doesn't bother me though, I love him and he's my one-of-a-kind Wüsti.

...at some point he was going to be called Ratz after Ratzeburg, but everytime I think of him, my mind always brings up the name Wüsti. So he's Wüsti.

---

Wüsti tässä on aavikkokettu eli fennekki. Tai Wüstenfuchs kuten niitä saksaksi sanotaan. Ketut ovat lempparieläimiäni kuten kaikki varmaan tulevat huomaamaan jossain vaiheessa, koska keräilen kaikkea kettuaiheista. Yritän aina matkoilta löytää jotakin ketukasta matkamuistoksi. (No ei ehkä Ruotsista aina kun siellä tulee käytyä niin usein. Olisin pulassa kaikkien niiden kettuisten asioiden kanssa. ^^;; )

Tapahtuipa sillä lailla että Wüsti napotti odottamassa minua pienessä antiikkikaupassa Ratzeburgissa, missä kävimme päiväretkellä samaisella Hampurin matkalla josta palasin vähän aikaa sitten. Siellä se oli tungettuna hyllylle muiden vanhojen lelujen joukkoon, vain suloinen pikku naama oli näkyvillä ja jotenkin ne hunajanruskeat lasisilmät vetosivat minuun sieltä kaapin perältä. Tunnistin Steiffin pehmolelutehtaan eläimille tyypillisen pienen hopeisen napin vasemmassa korvassa, sekä Steiff-omaisen ilmeen eläimen kasvoilla.

Ensivilkaisulta luulin että kyseessä olisi jonkinsortin koira, mutta kun pyysin kaupan pitäjältä että saisin tarkastella otusta lähempää, Wüstin ketunhäntä tuli näkyville. Siitä hetkestä lähtien oli ihan päivänselvää että Wüsti lähtee minun kanssa kotiin. :-) Kyllä kettu kettufanin tunnistaa ja järkkäsi anovalla katseellaan itselleen kodin. Ovelaa..

Myöhempi tutkimusmatkailu netissä paljasti että Wüsti on 1960-luvulta ja on kuin onkin aavikkokettu tuotantonimeltään "Xorry". Se on hyvässä kunnossa, turkissa ei ole kulumaa ja sitä on selkeästi säästelty liian rajulta leikkimiseltä. Se, että alkuperäiset tuotelaput puuttuvat, laskee hieman keräilyarvoa, mutta se ei minua haittaa, koska Wüsti on rakas ja ainutlaatuinen minun Wüstini.

...jossain vaiheessa sille piti tosin tulla nimeksi Ratz Ratzeburgin mukaan, mutta aina kun ajattelen sitä mieleen nousee nimi Wüsti joten Wüsti se sitten on.

From the same antiquities shop I found this old photograph - I'm quessing it's from the early 20th century. I might have mentioned in Souvenirs from Liminka-post that I collect old photographs especially of bearded gentlemen.

He's bearded, stylish and has fun at the beach with birds. This photo is one of my favorite things ever. ^__^
There's something utterly poetic about this picture. The way the waves break in the background, how the wind has caught hem of the man's coat, the way the birds almost look like they stand still in mid-air. The slight smile that curves his lips.

Somehow, whoever he was, I hope he had a good life.

---

Samasta antiikkikaupasta löytyi myös tämä vanha valokuva jonka arvelen olevan 1900-luvun alusta. Saatoin mainita siitä matkamuistoja Limingasta-postauksessani että keräilen vanhoja valokuvia eritoten parrakkaista sedistä.

Hän on parrakas, tyylikäs ja huvittelee rannalla lintujen kanssa. Tämä kuva on yksi suosikeimmistani asioista ikinä. ^__^
Tässä kuvassa on jotain hyvin runollista. Tapa jolla aallot rikkoutuvat taustalla, miten tuuli on tarttunut miehen takin helmaan, se miten linnut näyttävät kuin leijuvat paikallaan ilmassa. Pieni hymynkare miehen huulilla.

Kuka setä olikaan, toivottavasti hänellä oli hyvä elämä.

More MayDay Shots of Xav - Lisää VappuOtoksia Xavista

Näitä et nähnyt Pullip Suomessa! Eksklusiivisesti vain Spican blogissa boonuskuvia Vappu-Photoshootista. Kyllä kannattaa lukea blogiani kun saat tätä kautta ekstramateriaalia, eikö niin!? >:-)

Kirjoitin aiemmassa vappupostauksessa, että laittaisin nämä kuvat sinne, mutta en jaksakaan! Trolol! Teen kokonaan uuden postauksen! Ja myöhemmin postaan erikseen vielä vappu-shootin yhteydessä ottamani lampaantaljalla-makoilu-simpukkakuvat! Älä missaa niitäkään!

Lisäilen tänne blogiini aika ajoin tästä lähtien myös sellaista materiaalia nukeistani, joita ei Pullip Suomessa julkaista. Hohoo! Nämä kuvat ovat myös suurempia, kuin mitä Pullip-forkalla sallitaan eli klikkaile pois vain nähdäksesi kuvat koko komeudessaan!

I wrote in the earlier MayDay-Photoshoot-Post that I would include these pictures there, but I'll make a completely new post right now, right here with never-before-seen material.

"Elämme kovia aikoja ystävä hyvä." Xavier avoimena pallokalan kanssa. Ihan kuin hän yrittäisi viestiä telepaattisesti tuon pikku otuksen kanssa.

"It's a hard life, my friend." Xavier is having a private conversation with the pufferfish. ^3^ It seems like he's trying to communicate with it using telepathy. Hee!

I like this pic for some reason. Xavier's facial expression seems so calm, serene even. And the colors match well. And as an added bonus, Xavier's fair skin looks nice in this photograph for a change. (He's so pale it's hard to get the skincolor to show correctly.)

Tykkään tästä kuvasta jotenkin. Xavier näyttää niin seesteiseltä ja värit matchaavat. Lisäksi Xavierin ihonväri on tässä kuvassa vaihteeksi toistunut nätisti.

...Oikeastaan tämän postauksen nimi pitäisi varmaan olla "Vappunaama", koska kaikki nämä ovat naamakuvia. :D Mutta kun herralla on niin nätit kasvot että pakkohan sitä on kuvata.

...Actually this post should be called "Xavier - the Face of MayDay", since all of these pictures are mugshots. XD
-but he has such an expressive face, how could I not photograph it?

Aww.. poor xav looks tired in this pic. "Hey, can we take a break or something, my arms are beginning to sting in this position and I'm starting to see colorful spots all over from staring at these streamers too long..."

----

Time for Bonus pics!!! On aika boonuskuvien!!!

HerpDerp- Xavier!! As much as I love his expressions, he DOES have that goofy face too. I should fix his eyes, but I'm still collecting courage to open his head and maneuvre the glass eyes... ^__^;;;

HerppaDerp, Xavier! Vaikka tykkään kovasti Xavin pärstävärkistä, myös hänellä on hassumpi naamapuolensa. Minun kai pitäisi korjata nuo silmät katsomaan suorempaan, mutta kerään vielä rohkeutta avata pojan pää ja väännellä lasisilmiä uuteen asentoon. Hui! ^___^;;;

Hahaha! Anyone seen the old TV-show Prisoner? Anything come to mind from this pic? ;) I *tried* to capture a cool picture through this balloon... but... this happened. Lol!

Hahhaa! Onkos kukaan nähnyt sitä vanhaa Prisoner-tvee sarjaa? Tuoko tämä kuva mitään mieleen? ;)

Ainakin *yritin* ottaa jänskän kuvan ilmapallon läpi... mutta sitten... kävi näin. Lol! XD

Even Stranger Things Have Happened - A Visit To Tampere Part 2

We started our Sunday at Tampere with a visit to a small idyllic café called Taikapapu – or Magic Bean. My goal is to visit places with an interesting name and Magic Bean sounded really interesting to me! I can recommend the place warmly. I ordered a small Latte and an apple pie that I asked for the nice caf’é-keeper-lady to warm up for me.
Sunnuntai Tampereella polkaistiin käyntiin käymällä pienessä idyllisessä kahvilassa nimeltä Taikapapu. Se on aivan Stockmannin vieressä, ja suosittelen käymään! Tavoitteenani on käydä paikoissa, joilla on mielenkiintoinen ja/tai hauska nimi ja Taikapapu jos mikä saa kiinnostukseni heräämään! Hahaa!

Tilasin pienen Latten (joka ei todellakaan ollut pieni vaan juuri sopiva!) ja omenapiirakan, jonka käskin kahvilanpitäjän lämmittämään minua varten, jonka hän ystävällisesti suostui tekemään (joskin vähän hämmentyneenä, ilmeisesti kukaan muu ei ole pyytänyt moista aiemmin, heh.) ^__^




Rainbow Dash thinks even Applejack would approve of this pie~ The pie was soft and the apples weren’t too sweet – just right amount of sugar and the sourness of the apples came nicely through. It is unusual to find good pies in Finnish cafés – they are usually either too sweet or not sweet enough.

Rainbow Dashin mielestä myös Applejack hyväksyisy tämän omenapiiraan~ Piiras oli pehmeää ja omput eivät olleet liian makeita - juuri sopivasti sokeria ja omenien happamuus tuli hyvin esiin. Suomessa on tosi vaikea löytää hyvänmakuisia piiraita kahviloista - joko ne ovat liian makeita tai sitten ei tarpeeksi makeita...

Taikapapu oli myönteinen yllätys!



Small and not-so-showy inside – Magic Bean café still has a nice and cozy atmosphere. They also sell quality coffee beans by the weight so you can enjoy fresh coffee at home too~

Kahvila Taikapapu on pieni ja ehkä hieman vaatimaton sisustukseltaan, mutta siellä on mukava ja kodikas tunnelma. Siellä myydään myös laadukkaita kahvipapuja painon mukaan, joten voit nauttia tuoreesta kahvista myös kotona~



I bought some Créme de Paris coffee beans (follow the arrow in the picture~). I love french roast coffee, it is full in flavour but not too strong. (Wow, I made that sound almost like I knew something about coffee Like me, if you don’t have an espresso machine at home, they will kindly grind the beans for you at the café.
By the way, I would love to dye my hair the same color as those coffee beans. It’s a really lovely shade of dark brown.

Ostin hieman Créme de Paris -kahvipapuja (seuraa nuolta kuvassa purkin luokse!). Rakastan ranskalaispaahtoista kahvia, se on täyteläistä, mutta ei liian voimakkaan makuista, kannattaa kokeilla! (kuulostaapa siltä kuin oikeasti tietäisin jotain kahvista ^^;;; ) Jos sinulla ei ole espressokonetta kotona (kuten minulla...), kahvilassa grindataan pavut sinulle valmiiksi.

Muuten, haluaisin värjätä hiukseni noiden kahvipapujen värisiksi, ihanan herkullinen tummanruskea sävy~



After enjoying the coffee, we went to see the Moomin museum at the library. There were original drawings of Tove Jansson, the creator of world-famous Moomin troll books, on show as well as miniature models of the characters and scenes from the books made by Tove and her friends.

Unfortunately you aren’t allowed to take photos at the museum, but here’s what I wrote in the visitors’ book. Because the Moomin characters are really popular in Japan, lots of japanese tourists visit the museum too. I’m studying japanese, so I wrote a message to shamelessly advertise this blog~

Kahvilla terästäytymisen jälkeen menimme katsomaan Muumimuseota Tampereen kaupunginkirjastossa. Siellä pääsi näkemään Tove Janssonin originaalipiirroksia muumikirjoista, sekä miniatyyrimalleja muumikirjojen hahmoista ja kohtauksista Toven ja ystävien tekeminä.

Museossa ei saanut kuvata, harmi kyllä, mutta tässä näkyy mitä kirjoitin vieraskirjaan. Siellä käy paljon japanilaisia turisteja, joten päätin mainostaa heille wordpress-blogiani julkeasti, heheh. :D

Ohessa myös kaverini ja siskoni terveiset~




A version of horseshoe-throwing game at the childrens’ playroom of the musem. Just had to try it…

Joo... Spica pääsi vauhtiin lasten leikkihuoneessa. :D Oli ihan pakko kokeilla heittopeliä... Look at dat ass.



Rainbow Dash makes friends with one of the Hattifatteners (a character from the Moomin books).

Rainbow Dash kaveeraa yhden hattivatin kanssa. Hattivatit tarvitsisivat kyllä pesua... you ryvettyneet pikku patit.



I was delighted that Grandpa Grumble – one of the characters in the books – is called “Sukurutta Ojisan” in japanese. ^__^ It sounds funny.

Olin iloissani että Ruttuvaarin nimi japaniksi on “Sukurutta Ojisan”. ^__^ Se kuulostaa minusta hauskalta ja sen lisäksi olen vielä kova Ojisan-fani (eli suomeksi Setä-fani, trolol!) niin että… tähän teemaan sopivia juttuja on kiva löytää. Awws...

Sedät ne on niin kivoja.



If you ever visit Tampere, you should try the japanese restaurant called Maruseki. I’ve been there many times and the food is always delicious. We were about to go eat there but alas- it wasn’t open on Sundays. So, because it was recommended to us, we went to eat at Plevna. Plevna is a brewery-style restaurant with their own trademark beers.

Jos koskaan käyt Tampereella niin kokeile ihmeessä japanilaista ravintola Marusekiä. Olen ollut siellä monta kertaa ja ruoka on ollut aina herkullista. Meidän piti mennä sinne tälläkin kerralla, mutta ikävä kyllä se ei sitten ollutkaan auki sunnuntaisin...

Noh, tuttava suositteli meille Plevnaa joten päätimme kokeilla sitten sitä! Plevna on panimotyylinen ravintola ja heillä on omia oluita tarjolla.



I had this “Tähti”; a typical finnish-style lager beer as it was advertised. The word tähti means “star” so I just had to try it out, since my name Spica is the brightest star in the constellation of Virgo, so I’ve adopted all kinds of stars as my trademark-thingy.

Sitten olikin ihan pakko kokeilla tätä Tähti-olutta, suomalaistyylistä lageria, kuten sitä mainostettiin. Tähti onkin osuva sillä Spica on kirkkain tähti Neitsyen tähdistössä. Siksi olen ottanut tunnuksekseni kaikenlaiset tähdet...

Pakko kokeilu siis! Tähti kaljaa! C'mon!



I think the beer tasted OK, maybe a little “unmatured” in my opinion. They also had a traditional scandinavian mead (or sima) on their drink-menu. If you want to have a taste of what the vikings used to fuel their parties with, try this mead out. It was a little too sweet to my taste, but even so it is not so common to have mead on the menu so it is definitely worth to try it.

Olut maistui minusta OKlta, ehkä hieman kauemmin sitä olisi vielä voinut kypsyttää... tai jotain. Heillä oli myös perinteistä skandinaavista simaa tarjolla. Jos haluat eläytyä viikinkien party-tunnelmaan niin kokeilepa ihmeessä sitä! Oli ehkä vähän liian makeaa minun makuuni, mutta siltikin, ei ole niin yleistä että jossain olisi tarjolla simaa joten sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla!



Wow, I sure ate “healthy” that weekend… Here’s the German-style currywurst and french fries I had at Plevna. Having eaten the “real thing” in Germany, I have to say this was pretty close to the original taste. Definitely a meal that “goes well” with a pint of beer… If you are a vegetarian, Plevna isn’t a place for you, though.

No minäpä söinkin toooosi terveellisesti sinä viikonloppuna.... Tässä saksalaistyylinen currywurst ja pommes jotka syöpöttelin Plevnassa. Koska olen syönyt "sitä aitoa oikeaa" Saksassa, voin sanoa että makuelämys oli aikasta lähellä originaalia. Todellakin oluen kanssa hyvin matchaava annos... heheh.

Jos olet kasvissyöjä, Plevna ei tosin ole paikka sinua varten...


Aaaand— then we have the WTF? -part of this post. This was painted on the feedback box of the restaurant… Beerbugs or bugbeers, you decide. At least they seem to be having fun…

Jaaaa --- sitten; MITÄ IHMETTÄ?-osio tässä postauksessa. Tämä oli Plevnan palautelaatikkoon maalattuna. Jtn kaljaotuksia... kaljapöpöjä... mitä ikinä.





Rainbow Dash inspects the feedback my sister left at Plevna.
“We were positively surprised! Although Plevna was recommended to us, we checked the web to see reviews about Plevna and they weren’t all that flattering. But we’re glad we came to see for ourselves what this place had to offer!
The service was fast and the food was great – in fact the best we had here in Tampere this time. Currywurst was spicy enough, the french fries were crrrrispy and delicious, the beer-stewed beef tasty and the liver was fried skillfully. And not to mention the mead! Thank you! We will recommend Plevna to our friends and it is worth the trip from Turku to Tampere just to come and eat here!”

Rainbow Dash tutkii uteliaana siskoni laittamaa palautetta. Jos et näe lukea tuosta niin hanki silmälasit~! *Spica rassaantuu eikä jaksa enää kirjoittaa kaikkea kahteen kertaan raah!* ;D

Even Stranger Things have Happened - A Visit to Tampere Part 1

Me, my sister and my friend took a short weekend trip to Tampere. Here’s a patch of photos that express some of the feelings and occurrences of that trip~

I would have wanted to take one of my dolls with me for a photoshoot at different surroundings but it was raining when we left home on Saturday so I decided to bring my G4 Rainbow Dash-pony as a surrogate photomodel instead. She fits in my pocket nicely, so she was safely out of the rain. ^__^
(BTW, do I detect a plausible reason to get me a YO-SD-sized doll (that is – ca. 25 cm BJD doll) – easier to take on trips when you can’t carry a huge 70 cm guy with you all the time? >:3 )


Kävimme siskoni ja kaverini kanssa lyhyellä viikonloppureissulla Tampereella. Tässä nippu kuvia jotka esittelevät joitakin tunnelmia ja tapahtumia tältä matkalta.~ Olisin halunnut ottaa jonkun nukeistani mukaan jotta olisin voinut kuvata häntä erilaisissa ympäristöissä, mutta kun lähdimme lauantaina, satoi joten päätin sensijaan ottaa G4 ponskuni Rainbow Dashin vara-valokuvamalliksi. Se mahtui mukavasti taskuuni, joten se oli turvassa sateelta. ^__^

 (Muuten, onkos tässä havaittavissa käypä “tekosyy” hankkia YO-SD (eli n. 25 cm BJD nukke) matkoille, jolloin ei voi kuskata jatkuvasti mukanaan 70 senttistä BJD miekkosta… hehe… >:3)





I had a hotdog on the train~ Wheee! (BTW, the mustard was good)
...
Herkkuhodari junan kahvilassa matkalla Turusta Tampereelle, jeejee! toi sinappi oli muuten hyvää.




Apparently there has been a catering service on the trains for 100 years in Finland. They are having some special offers to celebrate it on the train cafeteria. Rainbow Dash has got her eyes on those chocolate pralines~

.....

Näyttää siltä, että junissa on ollut Suomessa ruokatarjoilua jo 100 vuoden ajan, kuoh! Sitä varten on jtn erityistarjontaa junaravintolavaunussa. Rainbow Dash on kiinnittänyt katseensa noihin suklaakonvehteihin~



…mm chocolate… Rainbow Dash sure is keen on candy… These were cute mini-sized pralines.

....

....mmm, suklaataa... Rainbow Dash himoitsee karkkiaaa... Nämä olivat söpöisiä minikokoisia konvehteja, suosittelen!




Mini-sized, just like it says on the chocolate… Rainbow Dash loooooms in the background.

Minejä, ihankuin siinä konvehdissa sanotaan. Dashy loomaa taustalla.





Um… yes, we do appreciate our retro here in Finland… eheheh. This is the train cafeteria from an older train. The ones that run on the Turku-Helsinki track are newer and flashier.

Eh... me täällä Suomessa todellakin ollaan retroilun luvattu maa, kuten junan ravintolavaunun sisustuksesta näkyy... ^^;; Jep jep. Onko hieno?



…aaaaand we’ve arrived at Tampere! No overall piccies of the city itself you can search the web to see those kind of photos elsewhere. We went to see a Text Art-exhibition at TR1 Art Hall. There were text and poetry art mainly by British artists on show there.

...jaaaa saavuimme Tampereelle! En jaksa laittaa mitn yleiskuvia kaupungista tähän, etsikää niitä muualta. Mentiin katsomaan Text Art-näyttely TR1 taidehalliin. Lähinnä Brittiläisten taiteilijoiden tekstitaidetta oli esillä siellä.



Dashy is all LoLs and hearts as you can see. XD <3

Dashy se vaan Lollaa ja sydämeilee, kuten huomaat XD <3



Some retrogame memories were presented at the media museum. I love the design of retrogames and the colorful pixel art of the characters.

There was a wall where you could write or draw about your favorite game/s. I drew Dante from Devil May Cry.

Taidehallin yhteydessä olevassa mediamuseossa oli esillä myös retropeli muistoja... Rakastan retropelien designia ja hahmojen värikästä pikselitaidetta.

Ja mitä kaikkein eniten rakastan, on se kun museoissa saa itse tuottaa jotain seinille! Tässä seinässä oli ideana mainostaa omaa lempparipeliään. Piirsin Danten. Joku lurjus oli käynyt ekan version nyysimässä sieltä niin että tässä Dante no 2 med bloginmainostuslappu! (wordpressille... eheheh)



Rainbow Dash loves the colourful wall of post-its eventhough all the colors of the rainbow are not represented…

Rainbow Dash tyksii värikkäästä post-it lappuseinästä! Kuten minäkin! Kaikki sateenkaaren värit ei tosin ole edustettuina mutta...
se on post-it lappuseinä, nauti siitä! Ei kaikkea voi saada.



An old advertisement in a magazine at the media museum. Advertising somekind of all-purpose medicine…

Vanha mainos sanomalehdessä. Mainostelee jtn "käy kaikkeen"-lääkettä. Vanhat mainokset ruulz big time.



It says: “Look at the picture closely so you can see how the pill is inserted in to the mouth.” Freaky, huh? O___O “Ooh! I can see it! Look at that pill go! It makes me want to buy this! Woot!!”

...Jeh, tuo tekee kyllä minut halukkaaksi ostamaan, ehdottomasti. Harmi kun noita ei saa enää olisi varmasti kovakin myyntivaltti. :P



Poetry for the Eye indeed.



Go ahead, call this blog a comeback.



Eeeeyupp! Made me some of ‘em poems, yes I sure did!
It says: “Adventure-passion drink, please!”

Sitten tein vähän runoja. Hohohoo! Olen aika ylpeä näistä.



“Hatred
A peculiar cottonwool hits – where’s the police”



“Dream Mom
A brutal date-friday
Give me kisses hair-saturday
A really wonderful sparkle-world is disturbing!”

And last but not least: My Favorite One:


“Control pain crayfish, please.” I’m really proud of this one, I really am! :3 Why should I have to sense make, Yoda?

^Tää on mun lemppari ~


Could Rainbow Dash be the secret mastermind behind all this poem madness?!

Onkos Rainbow Dash kaiken tämän runohulluuden takana! O___O




Some Finnish artists’ video-installation. Or piccies of it. Can’t remember the name of the artist. If you are this artist, and happen to miraculously read this blog, tell me your name and if you don’t want these pics posted here, I’ll take them down. :3

Jonkun suomalaisen taiteilijan videoinstallaatio, en muista hänen nimeään, mutta koska ponskut ovat aina parhautta niin postaan tänne. :3 Jos olet tämä taiteilija ja mystisesti satut eksymään lukemaan tätä blogia niin ota yhteyttä ihmeessä! Mainitsen nimesi tai poistan kuvat niin halutessasi.





Dashy gets artsy. I really like these pictures and the red light. (No, it’s not Dashy in the Red Lights District, you dirty creep. ;D )

Dashy taiteilee. Tai on pelottava. Päätä sinä. Tykkään tuosta keskimmäisestä kuvasta. Valo heijastuu niin jänskästi tekokuidusta. Hohoho~ Ja nyt tekee mieli kuvata jotain nukkea neon-valojen loisteessa....



Dashy enjoys design-lamps. (There were some Finnish-design on show too)

Dashy tykkää design-lampuista. Siellä oli esilä myös suomalaista designia.


Hiya!

... kuten tämä peili. Minulla on tapana kuvata itseäni peilien kautta.


Me and my friend. Through the shadow-casted looking-glass.

Minä ja ystäväni varjoisten peilien kautta... uuu...



Not to get TOO artsy, we went to have lunch at an American Diner… I love neon-lights~

Ja että ei menisi LIIAN taiteelliseksi, mentiin syömään American Dineriin. Rakastan neon-valoja!



I had this little fellow with me too! Konoe from Lamento showing off with a glass of my favorite drink – Diet Coke~!

Minulla oli myös mukana tämä pikkukaveri, awws! Konoe Lamentosta poseeraa lempijuomani, kevytkokiksen kanssa~!


Coke ‘n’ Konoe~! What a delicious treat. Konoe here is a One Coin-Figure by Kotobukiya, he belongs to the series of figures called Chiral Gakuen, which means the Chiral Academy (basing on a group called Nitro+Chiral who make *amazing* Visual Novel-games~! Check them out, I mean it! (my favorite game by them so far is Togainu no Chi. But at the moment I'm interested in their newest game, DRAMAtical Murder. I'll probably make a post about Nitro+Chiral's games in the near future.).
That Diner had good lighting for figure-photography~ hmmm… *note to self*

Kokista ja Konoeta~! Mikä herkullinen yhdistelmä!

Konoe on Kotobukiyan valmistama One Coin-figuur, ja kuuluu Chiral Gakuen (eli Chiral opisto)-sarjaan. Perustuu Nitro+Chiralin alkuperäispeliin, he tekevät uskomattomia Visual Noveleita!! Tsekkaa ne (jos olet yli 18 tai olet henkisesti yli 18, Lol) ja eroget houkuttelevat. Lempparipelini heiltä on muuten Togainu no Chi, mutta uusin peli DRAMAtical Murder kiehtoo erityisesti tällä hetkellä myös! Tulen varmaan postaamaan näistä peleistä erikseenkin jossain vaiheessa.

 Tuolla Dinerissa oli just hyvä valaistus kuvata figuureja *pistää mieleen*.



…aaaaand here’s what I ate there! A gigantic plate of Diner-food. It’s a teriyaki-burger with cole-slaw. Cole-slaw is yummy!

---jaaa tätä minä söin siellä! Jättimäinen lautasellinen Diner-ruokaa, mm-mm. Se on teriyaki-hamppari cole-slaw'n kera. Cole-slaw on herkullista, voisin syödä sitä paaaaljon.



And if that didn’t scare you enough, here’s some artificial eyes for you. In a box. Enjoy! (We went to visit an exhibition about handicaps… because they had free entrance and we had time to kill… yup. Isn’t it obvious this kind of situation calls for pictures of artificial eyes?)

Ja jos se ei ollut tarpeeksi pelottavaa, niin tässäpä iloinen rasia tekosilmiä! Pidä hauskaa! Mentiin käymään näyttelyssä, joka esitteli erilaisia... no tuollaisia juttuja. En tiedä miksi niitä kutsutaan suomeksi poliittisesti korrektisti joten parempi etten sano mitään.


Awww… artificial eyes, so funneh~ Nothing says Be mine like a box of artificial eyes staring into your soooooouuuul, eh?!

Lol. Vaan idea joka popsahti mieleeni. Mutta visuaalisesti jänskiä silmiä kyllä~