Who wants some tea?
Take a cupper and let's talk about 'em toys!
I've always loved toys. Well, I have to admit that when I was a teenager, there was a period of time when my toy-enthusiasm was on hold. That's when I packed away my My Little Ponies to be stored in the attic of our summer house. But that phase passed quickly (as it had more to do about "fitting in" with other junior highschoolers and less about what I really wanted to do and think) and I've let myself enjoy toys to my heart's content. The Ponies are allowed back in my life, not hidden away.
If it wasn't for my love for toys, I think I never would have gotten into the ball jointed doll hobby either. I know many BJD owners shun the word "toy" or "playing" when it comes resin dolls. But I think those words are not to be thought of as "down-grading".
I might add that BJDs aren't necessarily toys for children. They are works of art, but who says toys can't also be art? And I don't know about other people, but I get the same sense of excitement when photographing my dolls or coming up with their stories and characters as I did taking my Playmobils and My Little Ponies on adventures when I was little.
I've been meaning to blog more actively about toys and my... rather random ways of toy-collecting. I'm starting like right now. :)
---
Tekeekö mieli teetä?
Otapa kupillinen ja jutustellaan vähän leluista!
Olen aina rakastanut leluja. Vaikkakin, täytyy kyllä myöntää että teini-ikäsenä minullakin oli vaihe, jolloin leluharrastus oli tauolla. Silloin My Little Ponyt pakattiin talteen kesämökin ullakolle. Mutta onneksi se vaihe meni nopeasti ohitse (koska siinä oli enemmän kyse siitä, että yritin sopeutua olemaan kuten muut yläastelaiset, kuin siitä mitä oikeasti halusin ajatella ja tehdä) ja olen antanut itselleni luvan nauttia leluista sydämeni kyllyydestä. Ponitkin pääsivät takaisin elämääni eikä niitä tarvinnut enää piilotella.
Jos en olisi ollut jo valmiiksi innostunut leluista, en varmaan koskaan olisi alkanut harrastaa BJD-nukkejakaan. Tiedän, että monet BJD-harrastajat eivät oikein pidä sanoista "lelu" tai "leikkiminen" hartsinukkien yhteydessä. Mutta minusta noita sanoja ei tarvitse pitää vähättelevinä.
Voisin lisätä, että BJDt eivät välttämättä ole lasten leluja. BJDt ovat taide-esineitä, mutta kuka sanoo ettei lelu voisi olla taidetta? En tiedä muista, mutta itse saan ainakin miltei samanlaiset fiilikset BJDiden kuvaamisesta ja nukkehahmojen kehittelystä kuin aikanaan pienenä keksiessäni seikkailuja Playmobileilleni ja My Little Ponyilleni.
Olen pohtinut että voisin kirjoittaa blogiin enemmän leluista ja myös... hiukan sattumanvaraisista tavoistani harjoittaa lelukeräilyä. Ajattelin aloittaa juuri nyt. :)
