Saturday, August 4, 2012

Seikkailu Bengtskärin majakkasaarella! Osa1 (...lisäksi random nukkekuvausta!)- Adventure at the Bengtskär lighthouse! Part1 (...including doll-photography-madness!)


Jostain syystä minusta tuntuu että postaus pitää aina aloittaa kuvalla, muuten se ei ole mielenkiintoinen! XD
Kuten viime postauksessa tuli lupailtua, niin nyt seuraa kunnon kuvaspämmi kesäiseltä retkeltämme Bengtskärin majakkasaarelle. :-) Tässä postauksessa tulee olemaan sekä "nukettomia" matka- ja maisemakuvia että nukkekuvia~
Jos haluat tietää lisää, vilkaisehan Bengtskärin kotisivuille valaistuaksesi! (se on majakka-sanaleikki, tajustikos, hahaha? ;-)

For some miraculous reason, I always feel that if a post won't start with a picture, it's much less appealing.. ! XD
Like I promised in the last post, this post will be all about photospam from our trip to the Bengtskär island and the impressive lighthouse there~ In this post I've included both travel- and landscape-pics from the trip as well as doll piccies too.

For those of you who just went "Huh?! Ben... what the?!", check the Bengtskär homepage to be enlightened! (It's a lighthouse pun, get it? mwahaha!)
In a nutshell, standing at the height of 52 meters from the sealevel, Bengtskär lighthouse is the tallest lighthouse in whole of Scandinavia. Built at the beginning of the 20th century, the lighthouse now serves as a popular tourist attraction.
 

We're off to the sea~!
During the boat-ride to the island you get to marvel at the Finnish archipelago at its finest. And if the weather happens to be windy, be prepared for sea-sickness...(keep the paper bags at hand and ready):3

Venematkalla voit pällistellä  suomalaista saaristomaisemaa parhaimmillaan. Jos matkalla sattuu tuulemaan, varaudu meripahoinvointiin (eli pidä paperipussit valmiina~)
:3

Häämöttävä majakka - The Looming Lighthouse~ <3






Here and there were a lot of carvings, made by former residents and visitors. This particular carving was made by the son of the lighthouse keeper when he left from the island to sail the seas, in hopes that some time he would be able to return.
Later, when it was time for his younger brother to leave the island, he too made a similar carving as his older brother before him.

Joka puolella oli kalliopiirroksia entisten majakan asukkaiden ja vierailijoiden tekemänä. Tämä kaiverrus oli erään majakanvartijan pojan tekemä, kun hän lähti saarelta merille ja toivoi vielä joskus palaavansa.
Myöhemmin kun oli hänen pikkuveljensä aika lähteä kotoa, tämäkin teki vastaavanlaisen kaiverruksen saarelle.



Arion and Alois were my traveling-companions and photomodels this time. :-)

Arion ja Alois olivat matkakumppaneinani ja valokuvamalleinani tällä reissulla.



Alois inspects the view from one of our rooms where we stayed the night. I was pretty surprised that the island was so crowded with visitors.. It was hard to get good pictures without any (undesired X'D ) extra people in them. Luckily, they left for the night and we got to have the island almost to ourselves... (with the exception of the lighthouse-staff of course. ;-) ) ..and in my case, I got to photograph my dolls in peace. :-)

Alois tarkastelee näkymiä yhdestä yöpymis-huoneidemme ikkunoista. Olin aika yllättynyt, että saarella oli niin paljon porukkaa (siis vierailijoita). Oli hieman hankalaa saada hyviä kuvia ilman (epäkivoja) ekstra-ihmisiä niissä... ärgh. He kuitenkin lähtivät illaksi ja saimme me yövieraat saimme tutkailla majakkaa ja saarta rauhassa. (..ja minun tapauksessani: kuvailla nukkeja rauhassa... hoho!)


Kiipesimme kaikki 252 porrasta ylös majakkatorniin. Minulla on lievä korkeanpaikankammo, mutta se ei estä minua kiipeilemästä majakoihin! Varsinkin jos on luvassa hyviä taustoja (? päättäkää te ovatko ne hyviä vai ei.) kuville!

We climbed all the 252 steps up to the lighthouse tower. Phew! I have a slight fear of heights,but I won't let that stop me from climbing to lighthouse towers! Especially if it's rewarded with fancy backgrounds for photographs! (? are they nice and fance enough for you? It's up to you viewers to decide!)







It was very hard to get the huge lamp of the lighthouse in the same picture with these small dolls. :''D So I had to get creative. Arion here is taking a peek to the staircase lying down on his stomach at the lighthouse tower floor, while I'm snapping the photo standing down on the stairs...

Oli tosi hankalaa saada tuota jättimäistä majakkalamppua samaan kuvaan suht'pienten nukkien kanssa. :''D Piti käyttää luovuutta. Arion kurkkaa portaisiin mahallaan maaten majakkatornin lattialla, samalla kun minä kuvaan alhaalta portaista...


Lähikuvaa Alois'istä ja lampusta... aika futuristinen backdrop vai mitä?

A close-up of Alois and the lighthouse lamp. Up close this makes for a pretty futuristic backdrop, wouldn't you say? 


Halusin ottaa kuvan tuosta lampun valmistajan kyltistä, koska siinä oli jotain steampunk-henkistä. :3 Pojat tunkivat mukaan kuvaan. Arion poseeraa ja Alois yrittää häiriköidä jäykkisposetusta hiuksia pörröttämällä. Ihankuin ne eivät olisi merituulesta ja valmiiksi sekaisin. X-D

I wanted to take a photo of that sign (a "signature" of sorts from the manufacturer of the lamp) because of its steampunkyness. :3 Arion strikes a pose and Alois tries to photobomb by messing up Arion's already messy hair. Like they aren't messy enough from strolling by the windy beach... X-D



While taking this set of pictures of Alois balancing on the rail, I was all by myself at the lighthouse tower. I had waited for all of the other guests to go back downstairs and I was utterly immersed in posing the dolls and taking pictures and hadn't paid attention to my surroundings at all.
It was completely silent until suddenly I heard the soft  sound of footsteps ascending from the lighthouse tower staircase.
They seemed to get closer and closer, until fading away, out of my hearing. It felt strange and suddenly I was *very* aware that I was alone in the tower, in a building that was old and had a lot of history behind it...

Later I read in a book that on the island, there lives a nature-spirit called Pookineito, a small female spirit with long, coal-black hair, dressed all in red. She used to warn the fishermen of an impending storm, and wave at them from the banks of the Bengtskär island by lifting a lantern up-and-down, when it was time to go home from the seas. Only a fool would not heed Pookineito's advice, because the storm was sure to break soon.
She hasn't shown herself much after the lighthouse was built, but there are people who have heard her steps, as she walks along the lighthouse tower...

So... who knows? Maybe it was Pookineito who I heard coming up the stairs...? She might have been curious about what I was doing, photographing my dolls up there... Must have been pretty mind-boggling for an ancient nature-spirit to see what modern people are up to nowadays with these funny-looking little toys. Well.. it's pretty mind-boggling for some *people* too, let alone ghosts and spirits of nature...!! ;-D

Pookineito as pictured in the label of Bengtskär Coffee
---

Kun olin ottamassa tätä settiä tasapainottelukuvia Aloisista, olin aivan itsekseni majakkatornissa. Olin odottanut pitkään, että kaikki häiriötekijät... uhm siis muut vieraat ( ;) ) olivat menneet takaisin alakertaan ja oli täysin keskittynyt posettamaan nukkeja ja ottamaan valokuvia, enkä kiinnittänyt ollenkaan huomiota ympäristööni.
Oli täysin hiljaista, kunnes yhtäkkiä kaiken sen hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua kevyitä askeleita, jotka nousivat ylös majakkatornin portaita. Ne tuntuivat tulevan lähemmäs ja lähemmäs, kunnes ne haihtuivat kuulumattomiin. Tuntui oudolta ja äkkiä olin *erittäin* tietoinen siitä, että olin täysin yksin majakkatornissa, rakennuksessa joka oli paitsi vanha, myös omasi paljon historiaa taustallaan... huu...

Myöhemmin luin kirjasta, että saarella asuu myös luonnonhenki jota kutsutaan Pookineidoksi. Hänen sanotaan olevan pienikokoinen naishenki, jolla on pitkät mustat hiukset ja joka on pukeutunut kauttaaltaan punaiseen. Pookineito varoitti muinoin taannoin kalastajia lähestyvästä myrskystä, vilkutten heille Bengtskärin rannoilta ja nostellen lyhtyä ylös ja alas merkiksi siitä että oli aika lähteä meriltä kotiin.

Vain typerys olisi jättänyt Pookineidon varoituksen huomiotta, sillä oli varmaa, että myrsky oli puhkeamassa pian. Pookineito ei kuitenkaan ole näyttäytynyt enää paljonkaan majakan rakentamisen jälkeen, mutta jotkut ovat kuulleet kuinka hän kävelee majakkatornin portaissa...

Joten... kukapa tietää? Ehkäpä se olikin Pookineito, jonka kuulin kulkevan portaita ylös...? Häntä varmaan utelutti, mitä puuhailin siellä ylhäällä nukkejani kuvaillen. Oli varmaan aikas hämmentävää ikivanhalle luonnonhengelle havaita, mitä ihmiset duunailevat nykyisin tällaisten hassunnäköisten nukkien kanssa.

Hmm.. no, se taitaa olla aika hämmentävää myös joillekin *ihmisillekin*, niin että entäs sitten kummituksille ja luonnonhengille...! ;-D



Bonus-pic-time!! Boonuskuvahetki-!!


I just had to snap a photo of myself descending the ladder to the top of the tower~! It was pretty scary and I had to take care that the dolls didn't fall from my crasp. Yes, those are my feet you're looking at. XD
I think I was quite clever to put Alois and Arion in a wine-bottle carry bag that usually fits two bottles. It has two separate pockets that fit Taeyangs and especially Isuls like they are made for these dolls! It's very easy and fast to flip the doll out of its pocket, too, once you decide that it's a good photo-opportunity moment!

.... *and* the bag is Finnish design : Finlayson! ^3^

Oli vaan ihan pakko ottaa kuva tuosta, kun laskeuduin pelottavia tikkaita alas sieltä varsinaisesta majakkatornista~! Oli aina jänskättävää ja lisäksi minun piti vielä pitää huolta, etteivät nuket tippuneet otteestani. Ja joo, nuo ovat jalkani joita juuri katsot. XD

Minusta olin aikas älykäskin mielestäni, kun keksin lauttaa Aloisin ja Arionin kahdelle viinipullolle tarkoitettuun viinipullonkanto-kassiin. Siinä on kaksi erillistä taskua, jotka sopivat hyvin Taeyangeille, mutta *erityisen* hyvin Isuleille, ihan kuin ne olisi tehty näille nukeille! On tosi helppoa ja nopeaa sujauttaa nukke ulos taskustaan, kun päätät että on aika kuvaushetken!

...*ja* se on vielä suomalaista designa: nimitääin Finlayson! ^3^

...to be continued in Part Two of this post, coming soon~

...jatkoa seuraa Osassa Kaksi tätä postausta, tulossa pian~


2 comments:

  1. En ollutkaan aiemmin nähnyt Arioniasi. Hassua miten samanlainen nukkemaku meillä on ^_^. Kuvat majakan yläkerrassa oli kauniita ja nuket sulautu ympäristöönsä täydellisesti. Kun näin millaisia portaita ylös kiivetään, osaan arvostaa enemmän noita kuvia. Itsellä kanssa ihan hirvee korkeenpaikan kammo. En ois uskaltanu mennä noita portaita mihinkään suuntaan, oonki pelkuri :D.

    ReplyDelete
  2. Jeps, olen itsekin miettinyt että meillä on tosi samanlainen nukkemaku! ^__^ Tykkään todella paljon myös Pullipeistasi~
    Arionia en varmaan tässä blogissa ole aiemmin kuvannutkaan, pitäisi varmaan tehdä joku esittelypostaus koko nukkeporukasta kun jaksais. x3

    Kiitos kovasti kivasta kommentista. :-) Ihan koko matka majakkaan ei ollut noin pelottavan näköisiä tikkaita, vaan valtaosa portaista oli ihan kiviportaita. (kuvia niistä tulossa ensi postauksessa, :-D ), mutta loppupätkä sinne missä majakan lamppu oli, oli kiivettävä noita tikkaita. Huh!

    Minä olen sen verran masokisti, että pakotan välillä itseni menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle, siten sain itseni menemään noita tikkaita pitkin, vaikka aluksi sydän löikin tyhjää. <3 ;3

    ReplyDelete