According to the Roman Catholic calendar of Saints, December 3rd is the memorial day of St. Francis Xavier. With Ignatius de Loyola, he was the co-founder of the Society of Jesus - more commonly known as the Jesuits.
St. Francis Xavier is the patron saint of Japan and of missionaries. He is one of my favorite saints, and Xavier, my first doll is named after him.
On this memorial day, it is only fitting to let Xavier have the stage. :3
I have utter respect for the Jesuits and their spirituality. There's great wisdom in Loyola's Spiritual Excercises, they are a part of christian mysticism that is really close to my heart.
This is a doll- and a collector blog and I've deliberately refrained from bringing religious themes into the mix too much. But Christmas for me is also a religious festivity, and I'm not going to hide that either. :-)
---
Roomalaiskatolisen pyhimyskalenterin mukaan kolmas joulukuuta on Pyhän Francis Xavierin muistopäivä. Yhdessä Ignatius de Loyola kanssa hän perusti Jesuiitta-järjestön. Francis Xavier toimi myös lähetystyössä Aasiassa mm. Intiassa ja Japanissa, hän oli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä.
Pyhä Francis Xavier on Japanin ja lähetystyöntekijöiden suojeluspyhimys. Hän on yksi suosikkipyhimyksistäni ja ensimmäinen nukkeni Xavier on nimetty hänen mukaansa.
On siis sopivaa että Xavier pääsee kolmanteen luukkuun. :3
Kunnioitan syvästi jesuiittoja ja heidän spiritualiteettiaan. Loyolan Hengellisiä harjoituksia -teos sisältää suurta viisautta ja se on osa kristillisen mystiikan traditiota, joka on minulle hyvin lähellä sydäntä. Jos käsityksesi kristinuskosta rajoittuu pelkästään koulun uskontotunneilla opittuun tai rippikoulussa annettuihin tietoihin (jotka molemmat ovat periaatteessa hyviä mutta eivät kerro kaikkia mahdollisia piirteitä siitä mitä kristillisyys voi pitää sisällään), et todennäköisesti ole kuullut kristillisestä mystiikasta. Suosittelen tutustumaan, vaikka et kokisi olevasi uskovainen.
Tämä on pääosin nukke- ja keräilyblogi, ja olen tietoisesti jättänyt uskonnolliset teemat vähemmälle. Joulu on kuitenkin minulle myöskin uskonnollinen juhla, enkä sitä kyllä peittelekään. :-)
Uskonnollisesta joulusta olis kyllä kivaa kuulla lisää, mulla ei oo mitään hajua mitä sellaseen kuuluu (jouluevankeliumin lukeminen? kirkossa käynti?). Oot vissiin ev.lut kumminkin? Muistelin joskus että puhuit kauniisti mm. seksuaalivähemmistöistä ja mulle on jääny positiivinen kuva sun uskosta, eli olis joskus ihan kiva kuulla lisääkin. Plus etten tunne ketään pappia tai papiksi aikovaa, sekin on tosi mielenkiintosta. :D
ReplyDeleteNo, "uskonnollinen joulu" kuulostaa kovin juhlavalta, mutta oikeastaan se on vain sellaista hiljentymistä, rukoilemista, ehkä joulunajan tekstien ja teemojen pohdiskelua. Meillä luetaan jouluna aina jouluevankeliumi, lauletaan kotona (uskonnollisiakin) joululauluja ja käydään kirkossa.
DeleteEhkä meidän perhe on siitä poikkeuksellinen että vaikka vanhempani ovat aivan tavallisia "rivikristittyjä" ollaan uskonkysymyksistä aina keskusteltu kotona, ja edelleen keskustellaan esim. juhlapyhinä. Ehkä minulle on siitä syttynyt kiinnostus teologiaan, minusta on mielenkiintoista pohtia näitä aiheita.
Ja ihan evankelis-luterilainen olen. :) Tosin roomalaiskatolinen teologia on aina ollut kovasti läheistä minulle (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Lukioikäisen suuressa mustavalkoisuudessa olin kovasti kääntymässä katolilaiseksi. Nykyisin taidan olla sieltä liberaalimmasta päästä kuitenkin. ;-) Lutherilla on tosi hyviä ajatuksia, kun hänen tekstejään alkaa oikeasti lukea.
Sehän siinä juuri onkin, että ihmiset, joilla ei ole esim. kodin kautta kosketusta seurakuntaan ja jotka eivät henkilökohtaisesti omaa kavereina "uskovaisia", niin eivät välttämättä saa käsitystä millaista on olla kristitty ja että siinä on paljon hyviä asioita. Kaikki eivät ole tiukkapipoisia fundamentalistiuskovaisia. Samalla ehkä uskovaisten piirit ovat - huomaamattaankin - kovin sisäänpäinlämpiäväisiä usein, kuten nyt ihmisryhmät tuppaavat olemaan. Siihen on ulkopuolisena hiukan hankala sitten tulla.
Kiva että olet kiinnostunut. Juttelen näistä asioista ja vaihdan näkemyksiä tosi mielelläni~ ^^
Sullahan pitäis laittaa toinen blogi pystyyn, sellanen joku "kysy mitä vain uskikselta". :D
DeleteTuntuu että Suomessa on vain kolmea lajia ihmisiä; sellaisia, jotka ei vain pysty uskomaan mihinkään (kuten minä), sellaiset jotka kuuluu kirkkoon koska se on tapana mutta ite uskonto ei juuri kiinnosta (suurin osa Suomen kansasta), ja sellaiset uskovaiset joiden elämää usko rajoittaa kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa (monet "lahkot").
Joten kiinnostaa hirveästi sellanen ihminen joka on uskossa mutta elää kuitenkin ihan "normaalia" elämää. :D Yleensä sellainen usko ei kai näy juuri ulospäin ja se luo illuusion ettei ns. tavisuskovaisia oo olemassakaan.
Ei huono idea. ;-) Toisaalta etenkin netissä tuntuu että nämä uskonaiheet keräävät paljon sellaista negatiivista ja kiihkoista käytöstä, että pohdin vielä iskenkö lusikkani siihen soppaan. Sitten taas en tiedä olenko mikään varsinainen "esimerkkiuskova" ja täytyy muutenkin koko ajan tasapainotella sen välillä, mikä on minun henkilökohtaista uskoa ja mikä taas ns. "virallista kirkon kantaa". (ja sellaista virallista kirkon kantaahan on Suomessa tosi vaikea määritellä, koska meidän kirkon luonteeseen nimenomaan kuuluu se, että kirkko on moniääninen).
DeleteLuulen että esim. media on vaikuttanut tällaiseen ihmisten karkeaan "jaotteluun" ja että se miten mediassa uutisoidaan uskovista ja kirkosta nostaa esille vaan ne kaikkein suurimmat ääripäät. Tällaiset tasaiset, rauhalliset "normaalit" uskovaiset jäävät siinä sitten täysin huomiotta. Kirkko tekee oikeasti paljon hyvää (vanhustyö, lapsi- ja nuorisotyö, diakoniatyö... näistä ei vaan tiedoteta valtamediassa.) ja minusta on sääli että se jää monelta tiedostamatta.
En ihan allekirjoita sitä etteikö kirkkoonkuuluvia, mutta ei-niin-aktiivisesti seurakunnassa mukana olevia kiinnostaisi uskonasiat. Mediassa kovasti alleviivataan sitä, että perinteiseen sunnuntaiaamun kympinmessuun tulee vain vähän ihmisiä, mutta jättää mainitsematta että esim. erilaiset erityismessut kuten Tuomasmessu vetää ihmisiä kirkkoon sankoin joukoin. Samoin retriitit (jotka nimenomaan kumpuavat tästä samasta Loyolan aloittamasta perinteestä, Spican huom! ;-D), pyhiinvaellukset yms. ovat hyvin suosittuja. Monet ihmiset eivät myöskään tiedä kaikesta mahdollisesta mitä seurakunnassa voi saada/osallistua. Esim. papin kanssa on täysin mahdollista mennä kenen tahansa keskustelemaan jos siltä tuntuu. Ja se "terapia" on täysin ilmaista. :)
Juuri näin, harvoin se uskonto päällepäin näkyy, en kanniskele Raamattua näkyvästi kainalossa. ;-)Ttämä mitä sanoit sai minut ajattelemaan, että miten minussa näkyisi ulospäin se että olen uskossa... Ristihän minulla on aina kaulassa, mutta se nyt on niin yleistä, että siitä ei voi vielä mitään sanoa kun monet pitävät ristejä vaan nätteinä koruina.
Aika harvoin aloitan uuden ihmisen kanssa juttelun esim. Raamatusta, tai vastaavasta aiheesta. Ainakin haluaisin että uskoni näkyisi siinä miten kohtelen muita, ystävällisesti, arvostavasti, rakastavasti. Tai ainakin haluaisin näin toimia, ihmisenä se on usein vaikeaa.
Tosin jos joku mielestäni syyttä moittii kirkkoa tai kristinuskoa, niin en tyydy pitämään kynttilääni vakan alla, kuten sanotaan. Haluan tuoda esille millaisia erilaisia tapoja on olla kristitty, ja murtaa ihmisten ennakkoluuloja. :)
Tämä oli mielenkiintoista. Minusta niin kristinusko kuin muutkin ovat kiehtovia. Pitääpäs alkaa etsiskellä tuota kirjaa kun aika sallii.
ReplyDeleteXavier < 3 Olen kaivannut häntä
Voi, mukava kuulla että oli kiinnostavaa. :)
DeleteMinuakin kiinnostavat myös muut uskonnot vaikka olenkin kristitty.
Suomeksi Hengellisiä harjoituksia pitäisi löytyä ihan kirjastosta.
Xavier ilahtui~ <3
Ihana kuva Xavierista ja tosi mielenkiintonen pikku infopaketti! Ite kun en mitään tosta joulun uskonnollisesta puolesta pahemmin tiedä. :)
ReplyDeleteKiitos, kiva jos oli sinullekin mieleen. :3
DeleteNämä pyhimyskalenterit, jesuiitat ja muut ei ehkä niin kiinteästi liity ev.lut. jouluun, mutta ovat sellaisia asioita joita minä itse olen "kristityn vaelluksellani" löytänyt ja kokenut hyviksi. :)
Hiljentyminen ja joulun sanoman mietiskely sen sijaan on kaikille kristityille yhteinen, miksei muillekin. ^^
Kaunis ja tunnelmallinen kuva :). Vaikka itse en uskokkaan, oon kuitenkin utelias kristinuskonkin historiasta. Vaikka se ei olekaan ihan mukavimmasta päästä. Enimmäkseen kiinnostaa nunnat ja kirkkojen sisusten koristemaalaukset :D. Anne Ricenkin kirjassa joku vampyyreista maalasi näitä uskonnollisia kuvia. Ihana Elisa- pukudraama sarjassakin käsiteltiin vähän nunnaksi ryhtymistä ja miten outoa se on aateliselta ryhtyä nunnaksi.
ReplyDelete